Kaarinan kotisivu

Pieter on aika ärsyyntynyt lastenlastensa syömisiin. Yritän hyssytellä: älähän nyt, ei se meille kuulu, tulee vain turhaa riitaa ja pahaa mieltä. Ei, lupasi vain kerran huomauttaa asiasta, mutta nyt olis tulossa jo sitten toinen kerta. Onneksi minä en ole paikalla. 

Kyllähän minä itsekin ihmettelen.  Eilen, kun oltiin retkellä, näin konkreettisesti heidän koko päivän syömisensä. Yhdeksältä startattiin, mitä lienevät sitä ennen syöneet, en tiedä. Epäilen kuitenkin vahvasti, etteivät ainakaan mitään terveellistä. Ehkä sokerikuorrutettuja muroja tai pullaa. Ja pullaa oli myös mukana sekä mehua. Ja voileipiä! (Olin leiponut edellisenä päivänä ekan kerran pariin vuoteen pelkästään leipomisen ilosta ja koska näin, miten kaupasta ostetut pullat tekivät kauppansa. Hui minä, ilmiselvästi itse Ilkimys!)

Eka pysähdys oli Juukan (vaiko Juu’an?) ABC:llä: 10-vuotias otti 3 pikkumunkkia ja limsan. Söi vain kaksi, kun niissä ei ollut hilloa. Kääk ja nyyh. Ymmärrettävää. 12-vuotias otti berliininmunkin ja limsan. Ja söi yli jääneen pikkumunkin. 15-vuotias otti kuitenkin ruisleivän, jossa oli välissä kinkkua ja paistettu muna. Jippii, toivoa ei ole menetetty! Niin ja limsan hänkin otti, tietty.

Bomballa käveltiin reippaasti peräti 3 km, kun oli niin vahvat dopingit tankattu. Jaksettiin hyvin. Ja sitten syömään! Ihanasta noutopöydästä lapset valitsivat valkoista paahtoleipää ja marmeladia, nuorin otti vihreää salaattia (jonka isä myöhemmin söi, kun tytär ei tykännytkään, vai mahtoiko siinä olla tomaattia tai jotain muuta ainesosaa, joka ei käynyt lapselle), keskimmäinen otti myös paahtoleivän sekä lihapullan, jota pyöritteli lautasellaan nyrpistellen. Ekan kerran kuulin äidin hiljaa patistelevan: yksi lihapulla, etkö nyt sitä söisi? Vanhin otti vähän meloninpaloja ja kaksi lihapullaa. Niin, ja paahtoleivän hunajalla. Mehua kaikille. Ja sitten: ihme ja kumma, puolukkapuuro kelpasi kaikille. Me muut nautiskelimme hyvällä ruokahalulla lohet ja sillit, monenmoiset salaatit, karjalanpiirakat ja sultsinat, uunilohet, lihapullat, kasvikset, karjalanpaistit…

Sitten Kolille. Hyvin jaksoivat vaeltaa sen pienen lenkin, n. 3,5 km. Ehkä olivat vahvistaneet itseään omassa autossaan pullalla ja limulla… Pieter jupisi, että edestään vielä löytävät… Hän oli koko päivän puhissut minulle: vielä minä sanon, vielä minä yhden kerran sanon! Kun on tietoa niin paljon joka puolella saatavissa! Ja toitotetaan kissankorkuisin kirjaimin hiilareitten ja gluteenin haittoja! Kun minä olin pieni, niin ei tullut kuuloonkaan, sen söit, mikä lautaselle eteen pantiin! 

Kotiin tultiin joskus iltakymmenen maissa. Matkalla pysähdyttiin sen verran, että ostettiin lapsille iltasyömiset: iso pussillinen sipsejä ja limupullot taas jokaiselle. Isä etsi hyllystä mansikkahilloa. Sellaista, jossa ei olisi kokonaisia marjoja, kun niitä ei kuulemma oikein mielellään syöty. Suosittelin E-koodi-kokoelmaa nimeltä Mansikkamarmelaadi. - Voileivät olivat jääneet syömättä.

PS. Nyt olen menossa kotiin Espooseen. Tytär tulee vastaan. Sitten mennään kuulemma korealaiseen ravintolaan, kun lapsenlapsi on pitkään halunnut päästä syömään kimbappia…

Yleiskuva