Kaarinan kotisivu

Välillä sitä on masentunut ihan tyhjästä. Tai jostain tiedostamattomasta. Tänään otti päähän, kun Pieter taas imuroi.

Siis ymmärsit oikein: Imuroi. Taas. Ja mua otti päähän. Juttu on niin, että Pieter imuroi joka ikinen päivä. Sängynaluset ja nurkat. Koskaan en sano siitä mitään. Lopettaisiko se imuroinnin tai imuroisiko vain kerran viikossa? Ei, mutta riita olisi valmiina. Pahaa mieltä molemmin puolin. Siitäkään en huomauta, että jättää vessan ringin ylös. Mitäpä turhista. 

Mutta kun masentaa, saa näistä mukavasti pontta nurjalle mielelle. Sitä alkaa koota kaikkea negatiivista sopivaksi keoksi, että saa aiheenpoikasta kasvatettua. Sitten voi hyvällä omallatunnolla sanoa: mua niin jurppii, mua niin masentaa.

Oikeasti tuli paha olo eilisestä elokuvasta. Se kertoi tanskalaisesta rahtialuksesta, jonka somalialaiset merirosvot valtasivat muutama vuosi sitten ja pitivät halussaan yli neljä kuukautta. Karmeaa katsottavaa (vaikka kiva juttu sinänsä, että on tullut jo tutuksi muutama tanskalainen näyttelijä noista viime vuosien hyvistä sarjoista!), sitä eläytyy noiden ihmisten nahkoihin ihan täysin. Oli otettava melatoniinipilleri, että sai filmin jälkeen unen päästä kiinni. Aamulla painoi vielä mieltä niin, että oli paettava metsään sitä imurin ääntä! (Muutenkin imurointi on kamalinta, mitä tiedän tuolta kotitöiden saralta. Mitä vaan mieluummin: silittäminen, pyykki, ruoanlaitto, jopa käsin tiskaaminen, kaikki ne on lastenleikkiä!)

Mitä ihmiset joutuvatkaan kestämään! Tässä nämä merimiehet kaappareiden armoilla ja varustamon toimitusjohtaja, joka ei voinut suostua 15 miljoonan dollarin lunnaisiin, miehistö, joka ei ikinä voi ymmärtää, ettei heitä pelastettu heti, maksettu vaadittuja rahoja, riskeerattiin heidän henkensä ja terveytensä... Mitenkähän asiat tapahtuivat siellä Jolon saarella aikoinaan? Koskahan siitä tehdään elokuva?

Tuollaisen elokuvan tunnelmista on helppo luiskahtaa kenen hyvänsä pakolaisen pään sisään. Jos perhe ja ystävät raiskataan ja tapetaan, ehkäpä silmiesi edessä ja joudut lähtemään, mukanasi vain se, minkä jaksat kantaa,miten ikinä voit päästä eroon siitä näystä, siitä tunteesta, siitä menetyksestä... Koko elämäsi on pilalla. Jos olet lapsi, etkä ymmärrä mistään mitään, muuta kuin että aina on kauheaa, miten sinusta voi kasvaa normaali aikuinen? Tulet tänne Suomeen, jossa sinua hyljeksitään ja sorsitaan, sinulta odotetaan ihan mahdottomia. 

Minulla on huono omatunto. Minä kuljen tuolla luonnossa, minulla on terveet jalat, joilla hyppelen kuin nuori kauris (siis melkein, heh!), sieniä, mustikoita ja puolukoita löytyy, aurinko paistaa ja koira piileksii puun takana ja suojelee minua karhuilta. Minulla on huono omatunto siitä, että joku imurointi ärsyttää, kun toiset ihmiset tässä maailmassa joutuvat kokemaan jotain täysin epäinhimillistä. - Tulen kotiin ja koti on puhdas ja imuroitu. Välipala odottaa pöydällä.

Häpeä, Kaarina.

Yleiskuva