Kaarinan kotisivu

Varmaan kehitän itselleni dementian, kun sitä niin paljon ajattelen - ja pelkään! 

Kun unohtuu nimet ja kasvotkin saattavat unohtua: tuon olen nähnyt, varmaan tunnen, vai tunnenko? Olenko vain nähnyt mainoksessa, vai bussipysäkillä, vai vai... Oliko avaimet mukana, bussilippu, puhelin... Sentään vielä tiedän, mihin olen menossa, vaikka niin usein sekoittelen aikataulut. Otinko muuten jo pillerit? 

Kyllä tämä vanheneminen on yhtä peetä, milloin lonkka kipuilee, milloin sorminivelet äksyilee. Koko ajan jotain pientä. No, periaatteessa olen kyllä kunnossa. Se on vaan varmaan niin, kuin äitini bruukasi sanoa: NYT on selvästi joku kynnys taas ylitetty, NYT alkaa vanhuus. Hän totesi niin aina viiden vuoden välein, alkaen jostain 7 kympistä. Harva täältä on hengissä selvinnyt, minäkään tuskin. Mutta kun saisi kuolla silleen kevyesti, ilman oireita (Herra, varjele meitä kavalalta äkkikuolemalta... Missä niin sanottiinkaan! Miten niin se olisi kamalaa tai kavalaa?), ainakin ilman dementiaa, ilman alzheimeria (dementiahan voi tulla muustakin syystä, meidän äidille se tuli aivoverenvuodon seurauksena).

Joku aina sitten oli ohjelma tv:ssä (näkyy vielä 18 pv Yle-Areenassa: Ennaltaehkäise Alzheimer), jossa kerrottiin parista kehitteillä olevasta lääkkeestä. Toinen estää yhden proteiinin kertymisen aivoihin, toinen toisen. Nämä proteiinit kertyvät aivoihin kumpikin omassa alzheimerin tyypissään ja vaiheessaan. Lääkkeitä kokeillaan jo suurella määrällä ihmisiä ja niiden arveltiin tulevan markkinoille parin vuoden kuluttua. Hyvä niin, ehkä ihminen on niin viisas, että voittaa tämän kamalan taudin. Voittaa vanhuuden. Uskon kuitenkin ruokavalioon, Siis, että sillä on iso merkitys tämänkin taudin synnyssä. niin kuin kaikissa vaivoissa ja taudeissa. Tjaa, ovathan jotkut taudit perinnöllisiäkin... hm...

Niin, ohjelmassa seurattiin myös japanilaista tutkimusta: liikuntaa ( kuntosaliharjoittelua) ja aivovoimistelua samaan aikaan: laske 102:sta alaspäin 3:n välein samalla kun nouset portaalle ja takaisin. Tulokset olivat todella hyviä! Siispä: liikkumaan! Pitkästä aikaa olen yrittänyt tehdä niitä viittä tiibetiläistä liikettä, joista kohkattiin 90-luvulla. Huhhuh, hyvä, että aluksi jaksoin tehdä kunkin liikkeen 3 kertaa! Nyt menee jo kevyesti 10 kertaa. Kyllä se siis siitä...

Tänään vierailin dementoituneen ystäväni luona. Hän puhui hyvin sekavasti, täysin puuta heinää. Mutta jotenkin se liittyyi työhön, entiseen työelämään. Pääasia, että oli hyväntuulinen ja iloinen vierailusta (meitä oli paikalla kolme vierasta). 

Yleiskuva