Kaarinan kotisivu

Tunteet, ne ovat kaikelle elolliselle tunnusomaista. Oliko liikaa sanottu? Katsoin juuri nauhoittamani ohjelman siitä, tuntevatko eläimet rakkautta (osa 1). Ohhoh, mitä juttuja ja tarinoita. Ohjelmassa ei voitu tietenkään sanoa, että on se sitä, on se rakkautta. Kysyttiin vain, voisiko tämä olla rakkautta, voisiko tämä olla surua.

Mutta ihan mielettömiä juttuja. Jopa hanhista. Et uskoisi, mutta hanhetkin sitoutuvat pariinsa ikiajoiksi, niin kuin joutsenet. Kun niitä on niin valtavat laumat, niin sitä kuvittelee, että ne ovat kaikki samannäköisiä ja muutenkin samanlaisia kaakattajia ja paskojia, miten ne nyt itsekään erottaisivat toinen toisensa. Mutta kun näin ei ole. Dokumentissa esiteltiin pari, joka oli vuosia yhdessä (saamatta poikasia). Eli lisääntyminen ei pitänyt niitä yhdessä. Sitten myrsky erotti pariskunnan ja meni pitkän aikaa, oliko se lähes vuosi, ennen kuin uros löysi uuden heilan. - Noh, juttu jatkuu. Aikaa kului ja yllättäen vanha morsian palasi parveen. Herra-hanhi otti ja vaihtoi entiseen ihan vain tuosta lennosta! Vanhassa vara parempi, hän aatteli. Saivat sitten poikasiakin, nyt jo monena vuonna peräkkäin.

Ja sitten: tämä ihan mieletön: oli eläintarhan pingviinipari, jotka olivat kuin liimautuneet toisiinsa. Ei munittu, ei tullut  siis jälkikasvua. DNA-testi osoitti, että se olikin homopari. Selvitettiin ja kävi ilmi, että tarhan lukuisista (oliko 10-15 paria?) pareista 3 oli homoja. Tuotiin Kålmordenista feminiinejä munimaan, ei tulosta. Homoparit ei kiinnostuneet tulokkaista vaan pysyttelivät yhdessä. Noh, pojille järkättiin pesään yksi hylätty muna. Miten kävi? Hautoivat vuorotellen ja kun poikanen kuoriutui, hoitivat molemmat lastaan ihan viimmosen päälle. Sittemmin on todettu (sanoi ohjelma), että yli 400 eläinlajilla on näitä tasa-arvoisia liittoja. Että terveisiä vain  Päiville ja muille kristillisille. Ehkä sellaiset "sairaat" eläinyksilöt pitäisi laittaa johonkin  sopeutumisleirille 

. Tervehtyisivät, palaisivat ruotuun.

Paljon muitakin love-storeja ohjelmassa oli, myös surutyötä, jota toiset eläimet on tehneet kumppaniensa suuntaan, auttaneet surevaa. Sinäkin tykkäät eläimistä, kantsii siis katsoa. Oppii jotain myös ihmisistä -ja itsestään. Jokainenhan kaipaa rakkautta, jokaiselle kädelliselle (kuten myös eväkkäille ja siivellisille) kosketus on tärkeä. Ilman sitä sinä kuihdut pois.

Kukatkin. Juttelen kasveilleni, vaikken olekaan mikään viherpeukalo. Yks orkidea kukkii jo ainakin neljättä kertaa. Toinen ei ole kukkinut sen jälkeen, kun ensimmäiset kukat lakastuivat 3 vuotta sitten. Haasteellista siis, yritän löytää oikean sävelen sen suhteen. Molempia olen kehunut kilvan! Jukkapalmu voi hyvin, hän tietää, että hänestä välitetään. St Pauliat on  saatu kukkimaan, äiti sanoi, että se on ihan  helppoa. Ei ole, tai sitten ne vain eivät välitä minusta. Mutta yritystä on! En yhtään tiedä, mitä viimevuotinen joulutähti ajattelee, kun vien sen yöksi hupun alle vaatehuoneeseen. Kärsiikö se? Tarkoitus olisi kärsityttää vain sen verran että tekisi kukkia, oikeastaan siis muuttaisi ylimmät terälehtensä valkeiksi (tai punaisiksi. Mutta viime vuonna se oli valkea!)

Mutta ihmeellinen se on tämä elollisten maailma! Miten vähän me sitä tiedetäänkään!

Yleiskuva