Kaarinan kotisivu

Juuri, kun sain kyyneleet kuivattua Vain elämää-ohjelman jälkeen, tunki taas tippa silmään Teeman filmin osalta: The Butler ( Forrest Whittaker ja Oprah Winfrey ynnä muut). Hieno, hieno filmi. Noh, jotkut vierastaa näitä tosielämän kuvauksia, mutta tällaisten filmien avulla historiakin avautuisi lapsille, jos niitä kouluissa näytettäisiin. Rotusorrosta on tehty miljoona leffaa, mutta ei nähtävästi tarpeeksi. Jos et katsonut, kerron olennaisen: Valkoisen talon hovimestari, presidentit Eisenhowerista Reaganiin sekä  hänen poikansa (sittemmin senaattori), eri puolilla aitaa: poika taistelee mustien oikeuksien puolella Martin Luther Kingin porukoissa, Mustissa panttereissakin, isä on taas onnellinen, kun on päässyt palvelemaan valkoisia, pois puuvillapelloilta. Isälle kelpaa nykylaki, koska eihän sitä voi, eihän sitä uskalla, mitä siitä nyt tulisi... Isä näkee äänettömänä ja näkymättömänä lasnäollen eri presidenttien kannan mustiin, taistelun milloin miltäkin puolelta, puheet, veto-oikeuden käytöt. Vasta ikivanhana, eläköityneenä isä tajuaa, että hänen poikansa ei ole rikollinen, vaan sankari. - Sokerina pohjalla (ja kotisohvalla niagara valloillaan!) isä pääseen todistamaan, että Amerikka saa mustan presidentin. Silloin hän viimeistään ymmärtää, miksi poika on ollut pidätettynä kymmeniä kertoja. (Minkähänlaisen pressan USA nyt saa? Kaipa sentään Hillaryn?)

Mutta sit vielä vähän siitä Vain elämää-ohjelmasta. Tähdet ovat meille velkaa tällaisen viikottaisen 1,5-tuntisen. Heitähän myö elätellään, niinkuin entinen manne huokasi toiselle mannelle, kun näki turvapaikanhakijan ohikulkevan. Noh, rasismi pois, top tykkänään. - Mutta siis tähdet on velkaa meille (mehän ollaan heidän työnantajiaan: ostamalla levyjä, lataamalla netistä, käymällä keikoilla jne), että sen lisäksi, että he esiintyvät, panevat parastaan, he myös kertovat itsestään, päästävät meidät samaistumaan, tiedostamaan, että he ovat myös heikkoja, tavallisia, epävarmoja ihmisiä. Vaikka ovat niin pirun lahjakkaita, jokainen! Tämänkertaisia kaikkia esiintyjiä ihailen suuresti, ihan jokaista. Mutta hämmästynein olen tästä räppäristä Mikael Gabrielista. Jokaisella aikaisemmalla tuotantokaudella on ollut sama juttu, kaikki ovat kyllä paikkansa ansainneet tässä ohjelmassa, mutta ne "kaikenmaailman räppärit" vasta ovatkin tosi hienoja nuoria kavereita, heillä on sanottavaa ja osaamista. Sitäpaitsi jokainen osaa myös laulaa, Cheek, Elastinen, VilleGalle ja Mikael Gabriel. Sitä tällainen 7-kymppinen helposti tuhahtaa nykynuorten kotkotuksille. Ei pitäisi. Eikä pidä. (Puolustuksen puheenvuoro: tässä iässä ei voi enää muistaa, millaista oli olla nuori! Syyttäjä: katinkontit, kaivele vaan aivolokeroitas!).

Anyway: riittäköön Suomessa vielä artisteja moneksi kesäksi Hirvensalmen Satulinnaan tekemään meille hienoa ohjelmaa syksyksi. Jos ei riitä, sekoitetaanko pakka uusiks, niin että Katri-Helena laulais Lauri Tähkää ja Antti Tuisku Hectoria...- Huom: jopa Pieterkin on alkanut katsoa tätä ohjelmaa. 

Yleiskuva