Kaarinan kotisivu

Olen ollut kymmeniä kertoja Heinäveden asemalla, tullut tai lähtenyt. Nyt vasta sain tietää, että Laila Kinnunen vietti siellä viimeiset vuotensa.Asemarakennus oli hänen kotinsa, sieltä hänet löydettiin kuolleena vuonna 2000.  Laila Kinnunen oli elämäni ensimmäisiä kevyen musiikin laulajia. Eihän meidän perheessä kevyttä musiikkia kuunneltu, mutta jostakin vain se kuitenkin hiipi tietoisuuteen. Valot ikkunassa ja muistojen bulevardit, lazzarellat ja tietä kaitaa... Monia muitakin, ihana ääni ja kurja kohtalo. Yksinäisyys, alkoholi ainoa lohtu. 

Ihan karmeaa, että viina voi viedä ihmisen. Ja huumeet. Koko elämä luhistuu, kun kaikki voisi olla toisin. Entäs pelaaminen sitten.

Viime viikolla ollessani töissä eräässä marketissa (s-etukorttineuvojana) seurasin kaunista nuorta naista, joka pelasi koneilla yli 3 tuntia. Yli kolme tuntia! Hän oli aikalailla Penelope Cruzin näköinen, tummat hiukset uottuivat vyötärölle, kivasti pukeutunut. Hieman murtaen puhui suomea, mutta kirosanat, ne v:llä, j:llä ja p:llä alkavat tulivat sujuvasti. Potki välillä koneita, hakkasi puhelimellaan ja kämmenillään, jupisi, että 260 euroa on jo mennyt, laittoi satasen lisää. Voitti välillä kourallisen, pari. Kävin sanomassa muutamaan kertaan, että pysytisikö hän jo lopettamaan, voiton vie kuitenkin aina kone, menee hermot ja rahat. Kysyin, tietääkö hän Peluurista. Sanoi tietävänsä, hakkasi sitten otsaansa koneeseen ja laittoi taas rahaa sisään. Kaivoin hänelle Peluurin numeroita kännystäni ja vein lapulla. Pyysin soittamaan sinne. Hän otti lapun ja lupasi soittaa. - Viimeiset kolikot menivät ja hän läksi kaupasta nopeasti. Voin kuvitella, miten hän kärsi.

Tämä oli pahin tapaus, mitä olen pelikoneiden äärellä nähnyt, mutta muilta bonareilta kuulin vielä kamalimmista: äiti, jolla oli vauva vaunuissa, pelasi koko päivän... Vauva sai vain kovempaa kyytiä, kun alkoi kitistä. Välilläpiti käydä se syöttämässä ja vaihtamassa kuiviin ja sitten taas koneen ääreen. 

Addiktio, oli se mikä hyvänsä, on todella tuhoavaa. Mistä se johtuu, mistä se pakko syntyy? Miten aivot sillä tavoin reagoivat, että on pakko? Pakko jotain, toistuvasti, toistuvasti. Minkä tyhjyyden se täyttää? Aineissa (tupakka, viina, huumeet) menee terveys ja rahat. Pelaamisessa rahat ja -tavallaan terveyskin, hermot. 

Itse olen alkanut pelata nettipasianssia ihan liikaa. Pitäisi lukea, pitäisi kirjoittaa, mutta jos nyt yhden pasianssin tuossa, ajatusten selvittämiseksi, rentoutumiseksi... Äkkiä on mennyt puoli tuntia, kolme varttia. Pari ihmistä on tunnustanut myöhästyneensä treffeiltä, kun ei ole päässyt irti koneelta. Eräs pyysi mieluummin soittamaan tai tekstaamaan, kuin lähettämään s-postia. Hän kun ei halua mennä koneelle tämän ongelman takia.

Kyselin Peluurista, mitä he neuvoisivat. Ohje oli: aseta koneellesi K9 Web Protection. Tein raskain sydämin työtä käskettyä (kamalaa, enkö enää KOSKAAN voisi pelata? Ihan vähän vain? Ihan sitä viatonta pasianssia?). No mutta: menin kuitenkin sitten kokeeksi Älypään sivustolle, hah, kiellon ohittaminen ei ollut mikään ongelma! Uusi kysely Peluuriin ja moite K9:lle (se sivuston on englanniksi ja siinä on vietävän paljon tekstiä ja vaikea löytää haluamaansa. Alkuun se kielsi pitkän listän sivuja, mutta ei näitä viattomia games-sivustoja, ne piti kustomoida -vai miten sitä nyt hienosti sanotaan). Mutta ohittaa siis voi kiellon. Peluurista vastattiin, että pitää pyytää joku toinen asentamaan, etten itse tiedä salasanaa. Jep, tytär asialle! Nyt en sitten voi pelata yhtään. Pitää kaivaa kortit esille, jos haluan. Sehän voiskin olla paljon antoisampaa!

Lapsenlapsi kyllä halusi testata, pääseekö kiellon ohittamaan, vaikka ei tiedä salasanaa. Pääsee, hän riemuitsi. "Mummi", hän sanoi, "minä laitan sulle tekstarina sen ohjeen ", hän lupasi. Sanoin, että turha vaiva, en lukisi sitä ja poistan heti. 

Päiviä on jo mennyt, enkä enää haikaile sitä typerää pasianssia. Samalla on kuienkin myös Veikkauksen sivut kiellettyjä. Olen kimppaloton hoitaja ja kun pitää lisätä rahaa stilille, on pyydettävä tytärtä tekemään se. 

Kumpa kaikista addiktioista pääsisi yhtä helposti eroon! Kuuntelen Lailan "Tietä kaitaa, toinen vaeltaa..." ja toivon sille kauniille tytölle voimaa päästä eroon addiktiostaan, ennen kuin elämä on täysin pilalla!

Yleiskuva