Kaarinan kotisivu

Slushin avulla, jees. Saara Aallon esitysten siivillä, jeees. Minna Parikan kengillä (Saara Aallon jalassa), jees. Angry Birdsillä, noh... menneen talven lumia. Ai Lumia? Jeees, Nokian puhelimet tulevat taas! Guggenheimillä? Tuodaan Bilbaon ihme Helsinkiin! Huomenna se ratkeaa tuodaanko, tarvitseeko Helsinki mitään ihmettä, sehän on jo nyt ihan menestyvä ja kaunis, Bilbao taas oli ennen Guggenheimiään rähjäinen ja likainen teollisuukaupunki jossain Espanjan pohjoiskolkassa.

Just katsoin fb:ltä serkkuni jakaman videon, jossa Martin Hurkens (aiemmalta ammatiltaan leipuri) laulaa kadulla upeasti kappaleen Raise me up. Hän voitti Hollannin Talentin vuonna 2010 (silloin 57 v). Ilman tällaisia kilpailuja hän olisi edelleenkin saanut laulaa sielunsa kyllyydestä leipomossa odotellessaan pullien paistumista (tosin oli kilpailun alkaessa ollut jo 3 vuotta työttömänä). Samoin olisi Susan Boyle jäänyt lauleskelemaan pikku kylänsä karaokessa juopoille maanmiehilleen ja Paul Potts möisi varmaan edelleen kännyköitä jossain. Nyt nämä ovat tähtiä, melkein maailman tähtiä...Onneksi on näitä kilpailuja, joissa jokainen joka osaa, saa näyttää taitonsa!

Mutta kun, pitäisi ymmärtää pysyä näissä omissa pienissä kuvioissa, eikä ruveta isottelemaan. Voi voi sentään. Välillähän me suomalaiset tosin kuvitellaan, että Suomi on maailman napa, jonka ympärillä maailma pyörii, välillä taas "vaatimattomuus" ja  "anteeks, että oon olemassa"-asenne puskee päälle. Niin nytkin tuntui käyvän, kun kuultiin, että se merkillinen Saara Aalto kilpailee Britannian X-factorissa! Herrajjestas, eihän se sovi, ei alkuunkaan. Tuputtaa nyt itseään tuollaisille areenoille. Eihän me olla niin hyviä, ei kukaan meistä ole. Esa-Pekka Salonen ja Karita Mattila ehkä? No joo, mutta nehän onkin klassisen musiikin puolelta, eikä me tavalliset tallaajat ymmärretä mitään klassisesta. Tuskin senkään vertaa.

Mutta Saara Aalto uskalsi, otti sen riskin, että tippuisi jo alkuerissä. Ja saisi nolon lopun, sillä täällä vallitsee Janten laki (= älä luule olevasi parempi kuin me muutkaan). No, nyt kun Saara on upeilla esityksillään jo neljän parhaan joukossa, nyt on meiltä jo vino hymy hyytynyt ja jännitys vain kasvaa. Jos Leijonat pystyy, jos Lordi pystyy, miksei Saarakin pystyisi! Ja vaikka nyt tippuisi, me voidaan jo huokaista ja sanoa, että se oli paras, aivan ehdottomasti, mutta britit ei halunneet ulkomaalaista.

Sotien jälkeen Ameriikoissa tehtiin suureellisia show-esityksiä, niin ja olihan niitä Euroopassakin (Pariisissa esimerkiksi), oli Gene Kellyä, Fred Astairea ja Ginger Rogersia, oli Josephine Baker... Sellaisia spektaakkeleita tarvittiin silloin ja miksei nytkin. Ainahan siitä lajista tykätään. Ketkä osaa. Madonna, Beyonce, Lady Gaga...Ja Saara Aalto, joka osaa ja haluaa. Voi itku, miten me sitten ollaan ylpeitä, kun se esiintyy maailman estraadeilla! Meidän Saara. Hyvä me!

Ollaan me suomalaiset vain hyviä. Vaikka koululaiset ovat viime selvityksen mukaan pärjänneet luvattoman huonosti sitten edellisen Pisa-tutkimuksen, meidän tietotaito vetää, innovaatiot senkun porskuttavat (nyhtökaura, Suomen ratkaisu maailman aliravitsemukseen), lääketieteen tutkimus on huippua (syöpätutkimus  ja -lääkkeet). Eli aikalailla taitaa olla totta, että maailma todellakin pyörii Suomen ympärillä (jollei se Amerikan liinatukka nyt keksi potkaista meitä karhuntaljan alle piiloon ja unohduksiin). Turha vaatimattomuus pois, kyllä me kohta Ruotsille pärjätään. Kun se Saarakin laulaa Abbaa paremmin kuin Abba itse.

Yleiskuva