Kaarinan kotisivu

Pieter ei tahdo saada unta tuollaisten leffojen jälkeen, kuin tuo tänään Teemalta tullut Hitlerin viimeisistä päivistä kertova juttu. Hieno filmi ja varmaan todenmukainen, koska perustui silminnäkijän, Hitlerin sihteerin Traudl Jungen muistiinpanoihin. Ja tietenkin muitakin eloonjääneitä oli kuulusteltu/haastateltu. Osahan heistä kuoli vasta 2000-luvulla, moni vietti pitkät ajat, jopa loppuelämänsä vankilassa. Kantoivat sitten koko ikänsä syyllisyyttä. Filmin lopussa pienessä haastattelussa Traudl Junge sanoi omasta osuudestaan, ettei nuoruus ole mikään syy sille, ettei ota selvää asioista. Eli hänkin kantoi huonoa omaatuntoa koko elämänsä, vaikkei olisi voinut tehdä mitään. Ja vaikkei ollut tehnyt mitään.

Ne kauheudet valvottavat. Miten sitä mennään kuin lammaslauma, kyseenalaistamatta, ilmiselvästi mielenvikaisen henkilön käskyjä loppuunsaakka seuraten! Osallistuen kauheisiin tekoihin! Niihin, jotka me kaikki tiedämme. Oma henki on kuitenkin etusijalla. Siis kai se on, vai mitä? Kyllä kai niin on, ihminenkinhän on eläin, jolla on valtava henkiinjäämisvietti.  Ehkä sitä on kovettanut itsensä, tietäen, että tämä on tehtävä, muuten perheeni saa kärsiä, he ja minä itse olemme seuraavia. Mutta silti... Usein on mielessä käynyt: miten MINÄ olisin menetellyt? 

Tässähän filmissähän ei näytetty keskitysleirejä, mutta olemmehan me niitäkin tarpeeksi nähneet. Näytettiin vain raivoava Hitler ja joukko enemmän tai vähemmän uskollisia lähipiiriläisiä. Suurin osa uskollisia loppuun saakka. Mutta olihan sitä sellaisiakin ihmisiä, jotka uskalsivat panna hanttiin, kuten Oskar Schindler. Keksivät keinot, niin että itse kuitenkin olivat suhtkoht turvassa. Tiesivät ja tajusivat. Ja tekivät rohkeasti sen, minkä voivat. 

Missä oli Saksan vastarintaliike? Ei missään, ei mitään kunnolla järjestäytynyttä. Olihan niitä kyllä monia, jotka yrittivät saada Hitleriä pois päiviltä, henkensä uhalla, mm. operaatio Valkyyria. Mutta se meni täydellisesti pieleen, koska Hitlerillä oli käsittämätön valta ja voima hallita läheisiään ja joukkojaan.

He kaikki, me kaikki, olemme liian helposti manipuloitavissa. Joukkovoima, kaveriporukan mielipiteet, kuka uskaltaa olla eri mieltä? Kaiken tämänhän jo tiedät. Mutta kun sitä katsoo jällee elokuvana, se hirvittää ja kauhistuttaa. Näin on varmaan Isisin piirissäkin. Johtaja(t) uhoo, pakottaa ja manipuloi. Osa uskoo kaiken silmät kirkkaina, osa ei rohkene olla eri mieltä, vaikka sisimmässään tietävät, että tämä ei ole oikein.

On tästä tehty tutkimuksia. Koehenkilö näkee filmiltä jotain: sitten kysytään, mitä hän näki. Kaikki muut, jotka olivat nähneet saman (ja olivat näytelijöitä), sanoivat jotain, mitä filmillä ei ollut. Mitä luulette koehenkilön nähneen? No, tietysti "saman" kuin muita koehenkilöitä näyttelevät henkilöt! Mieluummin uskot joukkoa, kuin omia aistejasi. Koska alat epäillä aistejasi. Alat epäillä mielipiteitäsi. On helpompi uhota muiden kanssa kuin tulla syrjäytetyksi (jopa vainotuksi ja tapetuksi). Kun tarpeeksi kauan sanotaan, että asia on näin, niin se alkaa vaikuttaa todelta, vaikka olisi karmea valhe. Ja siis joukkovoima, se se on rautaa niin hyvässä kuin pahassakin.

Kuka uusnatsi käyttäytyisi niin kuin käyttäytyy, jos olisi yksin? Joku Anders Breivik ehkä, mutta hänkin oli netin kautta tekemisissä vastaavia ajatuksia omaavien kanssa. Johtajahahmo ja hullu psykopaatti. Mutta "tavallinen" koulukiusaajakin tarvitsee ympärilleen huutosakin ennen kuin lähtee nöyryyttämään koulukaveriaan. Yksin on jänishousu. Ja kun se toisen kiusaaminen on oikeastaan sitä hyväksynnän hakemista niiltä perässähiihtäjiltä, koska itsellä ei mene hyvin.

Sama ilmiö on vaikuttanut USA:n vaaleissakin. Hesarissa kerrottiin makedonialaisista Trumpia ylistävien feikkiuutisten tehtailijoista sekä venäläisten keksimistä Hillaryä koskevista valheista. Jotka levisivät kuin häkä. Joukkovoima! Jutut leviää, kaveri jakaa ja sanoo jotain "viisasta"! Uskotaan, ei haluta olla "tyhmiä" vastarannankiiskiä vaan halutaan kuulua porukkaan. Kuka uskaltaa olla erimieltä? Sivustot, joihin viitataan ovat aidon oloisia, lähdepä siinä nyt kiistämään. - Niin ja ne makedonialaiset, ne nettosivat rutosti mainostuloina.

Me ollaan laumaeläimiä, totta vieköön. 

Yleiskuva