Kaarinan kotisivu

Siis mitä? Ketä herraa tässä nyt pitäisi pelätä? Idästä vai lännestä? Tässäpä sitä onkin nyt diplomatian paikka meidän herra Niinistöllä sekä koko Sipilän hallituksella (ihan ulkoministeriä myöten, ettei vain kumartelisi liian syvään mihinkään suuntaan, tiedetäänhän se, mitä se takana oleva sitten näkee...). Ihan oikein presidentti sanoi: kutsu oli nyt tässä vaiheessa enempikin kohteliaisuutta, ei lähtenyt sitä mitenkään hehkuttamaan. Eikä muutakaan virkkanut puhelusta kuin, että oli ihan mukava ja pitkä keskustelu. Diplomatiaa! Se kun pitäisi saada vienti vetämämään sekä itään että länteen, pitäisi saada arktiselta alueelta kaikki hyöty kotiin sijainnillamme ja osaamisellamme, pitäisi olla yhtä mieltä muun Euroopan (+ USAn) kanssa pakotteista, pitäisi varoa suomettumasta, olla suora ja selkärankainen. Tästä kun nyt vielä selvitään, niin taitavia ollaan. Hyvä me! (Vaikka Saara Aalto ei voittaisikaan, niin kyllä me silti aika hyviä ollaan. Nyt on jo lupa se myöntää. Kröhm!)

Ei, vaan nyt tarkoitan Herran pelkoa, isolla H:lla. Serkkuni Chicagosta on True Believer. Hän lähetti pitkästä aikaa tekstiä. Aika pitkän jutun, jossa kertoi taivaan iloista ja helvetin kauhuista. Ne, jotka eivät ole kutsuneet Jeesusta elämäänsä joutuvat helvettiin ja siellä on "kuulema ihan kauhea haju, pimeys ja suurin tuska tulen liekeissä...Jotkut ihmiset eivät edes usko, että helvetti on olemassakaan, valitettavasti... Mutta taivaassa, siellä sitä on hienoja kultaisia ja kristallin ja kaikkinaisten jalokivien kattavia upeita taloja, joissa autuaat ihmiset saavat asua... kultainen kaupunki on 2400 km joka suuntaan...aurinkoa ei tarvita, koska Jeesus itse säteilee niin kirkasta valoa..., ruusun tuoksu leijailee kaikkialla." 

Kamalaa, minä en tahtoisi asua niin suuressa kaupungissa, enkä missään tapauksessa kristallein ja jalokivin koristellussa talossa, ihan tavallinen puutalo riittäsi. Tai tiilinen. Ruusun tuoksu tuo takuulla päänsäryn, jos se on aina läsnä, mieluummin tuoreen leivän tuoksu (vaikken leipää syökään) tai koivun ja ruohon. Niin ja sitten se valitettava asia: minäkään en usko helvettiin. Enkä ole Jeesusta elämääni kutsunut. Saa kyllä tulla ja olla, en estele.

Tekstiä on serkulta mesessä varmaan 15 cm. Hän on ihan terveiden kirjoissa, vaikkei välttämättä siltä vaikuta. Tällaista menoa hän on pitänyt jo 70-luvulta lähtien. Minua ei ole kovasti häirinnyt kuitenkaan, onneksi. Mutta ajatteles, monessa maassa on tuhansia, kymmeniä, ehkä satoja tuhansia, jotka elävät tuollaisessa uskossa. Pitävät sitä totena, todistettuna asiana. Ahdistavat läheisiään puheillaan. Ihmiset haluavat olla kohteliaita, eivät kehtaa suoraan sanoa, että älä höpötä, jätä mut rauhaan, minä en usko tuollaisia ja tajuatko, että kyse on USKON asiasta, ei TIEDON. Tai sitten se vielä pahempi: ihmiset pelkäävät, että ehkä se kuitenkin on totta, jospa käykin niin, etten pääse taivaaseen, jospa se helvetti sittenkin on olemassa. Ahdistuvat tällaisista ajatuksista ja peloista, järjen valo jo hiipuu pahimmassa tapauksessa... Uskovat, että ihminen ja dinosaurus asustivat yhdessä maapallolla 5000 vuotta sitten, jolloin Jumala loi maan, äänestävät Trumpia, koska se on republikaani ja nehän eivät voi olla pahoja.Eivät voi. Ne ovat ainoina ymmärtäneet Raamatun sanan oikein: mustat ovat orjiksi luotuja, naiset ovat alempia olentoja, saman sukupuolen välinen  rakkaus on synneistä pahin, jne jne. Voi Taivas, auta mua, kun oon niin tyhmä!

Taivas, taivaan ilot. Voi taivas! Mark Twain kirjoitti jo aikoinaan kirjassaan Matkakirjeitä maasta, sen maahan lähetetyn enkelin (Lucifer?) suulla: Kaikki täällä puhuvat taivaaseen pääsystä ja että siellä sitten soittelevat harppua ikiajat onnellisina. Kukaan ei kuitenkaan yhtään harjoittele harpun soittoa... Jotain sellaista on jäänyt kirjasta mieleeni. Taivaan ilot! Saattaapihan se niinkin olla, että taivas ja helvetti ovat tässä ja nyt. Eikö muka Aleppossa ole helvetti juuri parhaillaan? Ja joissakin muissa maissa. Jollakin on helvetti kotonaan tai vankilassa, piikissä ja pillerissä tai sairaalassa tai koulussa... Joidenkin taivas on kotona, leikkipuistossa, ravintolassa, uima-altaassa, aavalla merellä, pullossa, lakanoiden välissä.

Nyt en vastaa serkulle yhtikäs mitään. Siskoni sanoi jo aikoinaan, että ei kannata alkaa väitellä hänen kanssaan. Siitä ei tule loppua ja voittaa et voi. Samoin sanoo serkkuni kaksoissisar, jalat maassa oleva iloinen eläkeläinen.

Toivon, että serkulla menee hyvin ja hän saa sitten aikaan asua miljoonia vuosia siellä timanttisessa talossaan.

Yleiskuva