Kaarinan kotisivu

Monia asioita sitä mukanaan kantaa koko ikänsä. Positiivisia muistoja, mutta varsinkin negatiivisia! Aamulla heräsin siihen, että muistin jonkun tosi nolon jutun nuoruudesta. Niitä kyllä riittäisi tälle "Nolojen tilanteiden naiselle"! Eli siispä olin takuuvarmasti huonolla tuulella aamusta alkaen. Muutenkin olen ollut hiukkasen kireä, joulu kun lähestyy! Joulun perinteisiin näet kuuluu, että ollaan huonolla tuulella. Lapsena oli kotona aina riitaa, taisi olla yleensäkin aina, mutta jouluna se sai oikein kunnon mittasuhteet. Ainakin silloin, jos ei ollut vieraita. Olin oppinut käytösmallin tosi hyvin, joten osasin sen ulkoa jo, kun omat lapset olivat pieniä. Milloin mikin asia oli katkeruuden ja kitkeryyden väärti. Piti saada kuunnella klo 12 joulurauhan julistus ja sen jälkeen Sulo Saaritsin tai Kalle Ruususen "Taas kaikki kauniit muistot", että sai oikein muhia siinä "on se niin väärin"- ja "minua on aina sorsittu"-tunteessa.  

Nyt, kun meillä ei ole vieraita tänä jouluna, on mukavasti tilaa kiukutella. Melkein olen jo saanut riidan aikaseksi, mutta onneksi Pieter on hyvällä tuulella. Eihän se paljoa puhu, mitä nyt hyrisee itsekseen, mutta pääasia, ettei vastaa minun riitely-yrityksiini! Olin jo päättänyt, ettei tule mitään joulukoristeita ja ruuatkin jäävät minimiin. Mutta tytär sai aikaan sen, että kaivoin kuitenkin koristeet esille ja Pieter laittoi ulkovalot kiltisti. Ja mitä ruokaan tulee, Pieter oli sitä mieltä, että perinteiset laitetaan. Onneksi, koska olisin saanut jostain jouluaaton siskonmakkarakeitosta kunnon kiksit itsesääliin.

Olen oikein pohtinut tätä asiaa! Lapsuuden kokemuksethan voi terapeuttien mielestä muuttaa hyviksi, jos ne eivät sitä ole olleet. Jollakin kikalla elää lapsuuden uudestaan. No, minä olenkin. Enää ei niin kovasti harmita mikään ja nykyelämä on ihan laatuunkäypää. Viime vuosien joulut on olleet kivoja, on saanut touhuta ja valmistella. Stressiä en ole yleensä pahemmin joulusta ottanut, nyt vaan pitkästä aikaa iski se lapsuusjoulujen ankea tunnelma. Aloin jo kerran kirjoittaakin siitä, sain pari alakuloista riviä aikaseksi, en tallentanut, vaan suljin koko blogin, mutta eikös vaan ollutkin tallentunut! Kiusallaan. 

Täällä maalla on lunta, sen verran, että ei ehkä sula pois ihan heti. Ja ilma on kuin silikkiä vaan, tyyntä ja kuulasta (aatoksihan lupaavat sitten myrskyä!). Kun kulkee tuolla ulkona koirulaisen kanssa, alkaa elo pikkuhiljaa helpottaa. Lumi suhiseen kengän nastojen alla, koira väijyy kinoksen takana ja syöksyy sitten heitetyn kepin perään, pomppii syvässä hangessa kuin tyhjää vaan. Nauttii olostaan. Miksen siis minäkin? Viis lapsuudesta, se oli opiksi ja ojennukseksi. Sitä tajuaa, että nyt on nyt, kaikesta on selvitty. Ehkä tästä kuitenkin tulee joulu. Ihan kiva joulu, tehdään glögit ja syödään piparit!

Yleiskuva