Kaarinan kotisivu

Ihana, ihana Paula! Katsoin uusinnan Vain Elämästä, alkua en nähnyt, kun olin  katsonut (toiseen kertaan) Monacon Gracea. Ihan hieno tarina, tosi kun oli. Nicole Kidman kaunis ja hyvä, mutta EI IKINÄ kuitenkaan se oikea ja ainoa Grace. Mutta, aikamoinen ihmiskohtalo sekin, siis Gracen.

Kun minä elin  hetken aikaa Gracen elämää, kyynelehdittiin sillä välin Vain elämässä (uusinta) vuolaasti Paula Koivuniemen elämää. Elastinen teki loistobiisin kappaleesta Kuuntelen Tomppaa, mutta viimeisenä super-Samuli Edelman räjäytti pankin: Kuuleeko taivas, kuuleeko yö, tähtitaivas...

Ei, ei  kuule taivas. Eikä tähdet, ei Jumala eikä muutkaan taivaan vallat. Sen  todisti vahvasti seuraava ohjelma, ykkösen dokumentti. Pieter oli jo mennyt nukkumaan. Onneksi, hän ei kestä katsoa näitä dokumenttejä, menee yöunet. Niin melkein minultakin.

Tytär sanoi joku aika sitten,ettei sovi ottaa enää sitä viiteryhmäänsä ihan tästä ympäriltä, vaan pitää laajentaa. Maailma on laajentunut. Niinhän se on, mutta ihminen on se sama. Ennen meille opetettiin, että me vertaamme itseämme aina naapureihin, perheeseen, ystäviin. Mikä minä olen, mikä koulutus, mikä tausta, mistä minä tulen, mikä on minun todellisuuteni, perimäni. Emme me siitä valitettavasti koskaan irti pääse, ihmisiä kun olemme. Kollektiivista surua emme osaa tuntea (niin kuin sanoi Esko Salminen hiljattaisessa Hesarin haastattelussa), meidän piirimme ovat pienemmät. Kun Aleppossa kuolee 29 siviiliä, se on melle ihan sama, kuin olisi kerrottu, että 290 kuoli. Siviiliä tai sotilasta, jonkun äidin lapsia kaikki. Vasta, kun asia tulee lähelle, iholle, vasta silloin se säväyttää. "Ihminen  on  sillä tavoin rakennettu", sanoi Esko Salminen. Ja se on tosi.

Tässä välissä haluan TAAS jälleen kerran viitata Anu Kaipaisen kirjaan Magdaleena ja maailman lapset. Ilmestyi joskus 60-luvulla, Biafra oli vielä olemassa. Siellä sama mielettömyys, tuska, käsittämätön paha. - Hae kirjastosta.

Tämä dokumentti oli Isisistä ja naisista, lapsista... Onko niin, että ihmiset ennen sukupuuttoaan muuttuvat yhä julmemmiksi, yhä aivottomimmiksi, yhä enemmän pedoiksi, vai mitä oikein on tapahtumassa? Vai miten ihmeessä on ymmärrettävissä, että aikuiset ihmiset, miehet, raiskaavat lapsia? Välittämättä niiden silmistä, katseesta, huudosta, itkusta, epätoivosta, tuskasta? Sellaisethan ovat pahempia kuin eläimet! Siis tarkoitan, julmimmatkaan villieläimet. Ne eivät koskaan riemuitse, eivätkä hae nautintoaan toisen elävän olennon tuskanhuudoista.

Dokumentti oli kauhea. Kuvattu osittain salaa.Onneksi ei niitä tapahtumia sentään, vaan kertomuksia ja ... ikävä kyllä sitä naurua ja rehvastelua baarissa, koskien naisia ja lapsia. Niiden ostamista ja myymistä. 

Niin paljon kuin arvostellaan tätä nykyajan digitalisaatiota, on sanottava, että onneksi on älypuhelimet. Että jotkut voivat, vaikkakin henkensä uhalla, kätkien puhelimet vauvan vaippaan, lähettää tietoja Isisin valtaamalta alueelta, että me saisimme kuulla, miten 9-vuotiaille tytöille siellä jossain  käy. Ja jäädä miettimään, mitä tässä maailmassa oikein on meneillään? Voisinko minä täältä sohvaltani tehdä jotain asian hyväksi?

Hiljaiseksi veti tämä dokumentti. Hiljaiseksi.

Yleiskuva