Kaarinan kotisivu

En sen kummemmin oo (sinänsä) ihanan Paula Koivuniemen fani, mutta olipa kiva ohjelma tänään, jossa hän teki uutta levyä monen miesartistin kanssa. Siltä kannalta, miten vaikealta levyn teko vaikutti, laulu ei kuulostanut yhtikäs miltään, kaikki lauloi pieleen, mutta aina lopputulos jokaisen kanssa olikin sitten äkkiä sellainen, että... ehkä levy pitäisi ostaa!  - Huom: Pieter on Paulan ihailija: ekat laulaja, jotka se bongasi Suomeen muutettuan olivat J.Karjalainen (Hän), Kari Tapio (My friend!) ja Paula: huudahtaa aina, kun Paula laulaa: Paulatje!!!

Mutta tää ei ole pointti, vaan se, miten erilaisia persoonia tässä Paula-ohjelmassa tavattiin. Miten mentiinkään tunnelmasta toiseen! Ja Paula, vanha rouva, mikä energia aina vaan. Oli duettopari nuori tai vanha, Paula pärjäsi. lauloi ja keskusteli. Näki, että moni vastapelureista oli vanha tuttu, helppoa tuntui jutustelu olevan, Paulan kanssa ilmeisesti tulee toimeen. Sanoisin: vanhan ajan diiva, ei diiva ollenkaan, vaan ihminen ihmiselle. Monipuolinen, empaattinen, aito ihminen.

Samuli Edelman, todellakin surumielisyyden ritari. Onkohan helppo ihminen? En usko. Melankolinen, ehkä ahdistunut? Jo Vain Elämää-ohjelmasta tuli se fiilis, että hän on surullisen hahmon ritari, kokee elämän jotenkin...(huokaus) raskaana.

Lauri Tähkä? Uusi tuttavuus (pelkästään Vain Elämästä), mutta tasapainoisen ja sympaattisen oloinen ihminen, ilmeisen lahjakas kaveri. Ja sitten ne monet muut: hapan ja viileä Pate Mustajärvi, symppis Siltsu, suloinen Elastinen, adhd-Michael Monroe, sydämellinen ihminen, oliko vielä muita?

Ai niin, oli toki: Vesku. Vesa-Matti Loiri. Ja kappale oli Charles Aznavourin: Mä vielä tiennyt en. "Eilen kun, mä tiennyt en, kun nuori olla sain, kuin lapsi haaveissain..." Myös Tapio Heinonen lauloi sen (jos et vielä ole kuunnellut, niin NYT hae youtubesta!!!) - Mutta se liikutus, se viipyilevä tunne...nyt nuoruus mennyt on... En pelkää kuolemaa, mutta en vielä haluaisi lähteä...

Oli aika liikkis kohtaaminen Paulalla ja Veskulla. Vesku näytti tosi kalpealta, eikä jaksanut seistä. Mutta minä ajattelin, että... että on se jotenkin surullista, että nämä ajat tässä iässä näyttävät niin ankeilta: kuolema edessä... He molemmat näyttivät siltä, että tämä on nyt viimeinen kerta, se oli nyt tässä... MUTTA: sehän on oikeastaan vain jälkeenjäävien ongelma, eihän me kuolevat nyt heitä surra. Eihän? Heillä on vielä tovi aikaa pähkäillä tämän maailman menoa.

Muistutanpa siis, että kuolema on portti johonkin ihan todella uuteen ja jännittävään! Sen lähestymisestä ei saisi olla peloissaan eikä huolestunut. Ikävää tietysti jälkeen jääville, se suru, se työmäärä ja kaikki... Mutta lähtevä/lähtenyt: hän pääsee vapaaksi, valoon. Ei huolia, hän on viimeinkin vapaa kaikesta maailman raskaasta. - Ehkä meidän pitäisi iloita kuolleen puolesta! Muistan Amerikasta naapurin pojan kuoleman (jäi auton alle ihan Sadun talon edessä, kerroin kirjassani), ihmiset kokoontuivat saattojuhlaan. Juhlaan! Hyvää matkaa, ystävä! 

Tiedän, kuka lukee blogiani ja tietää, että puhun tässä myös hänen miehestään, super-ystävästä. Miten kivat hautajaiset, kauniit muistamiset, musiikki juuri hänen makuunsa. Siitä juhlasta jäi kaunis muisto, niin kuin tästä ystävästäkin. - Me kaikki lähdetään täältä jonain päivänä. Jokainen on joskus tämänkertaisen elämänsä päässä, lähdetään ilolla, kaikkemme antaneina! Jälkeen jäävät älkööt surko vaan muistelkaatte meitä ilolla!

Tapio Heinonen - Pienen Pojan Haaveet - 1976 - Tämä sopisi juuri tähän väliin, kuuntelepa youtubesta!

Mutta nyt palaan vielä siihen Paulaan ja koko tähän hänen levynsä tekemiseen. Liikuttava kohtaaminen Veskun kanssa, hetki aikaa tunnelmoida siinä fiiliksessä: eilinen... Kukapa koskaan tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Olisiko pitänyt eilen valita toisin? Sehän se on, kun ei tiedetä. Ei tiedetä, mitä elämä heittää seuraavan kulman takaa. - Usein...tai joskus... ajattelen, mitä Forest Cumpin äiti opetti pojalleen: elämä on kuin suklaarasia, ei koskaan tiedä, mitä seuraavassa konvehdissa on sisällä. Mutta oikeastaan MINÄ ajattelen elämää elokuvana: en tiedä vielä, mitä seuraava kohtaus tuo tullessaan. Vain ohjaaja tietää.Niin.

Ymmärrän kuitenkin hyvin - niin kuin varmaan me kaikki tän ikäiset - sen nostalgian, mikä tähän ikään liittyy. Tässäkö se oli? Niin, tässä se oli.

Tässä se oli.

Yleiskuva