Kaarinan kotisivu

Keitä he ovat? Miltei poikkeuksetta ulkomaalaisia, somaleja, irakilaisia, afganistanilaisia... Vaikken erityisemmin tykkää niitä valkohameisista miehistä, joiden vaimot työntävät lastenvaunuja ja kantavat yhtä pientä sylissään kolmannen ja neljännen riippuessa hameen helmassa, samalla kun vaimo kohentaa huiviaan, ettei huivin ja korvan väliin työnnetty puhelin putoaisi. Mies kulkee edellä tyhjin käsin. - Mutta kyllä ne varmasti ahkeria ovat, nämä valkohameisetkin. Ainakin... noh, en sano mitään.

Töissä bonusneuvojana kohtaan paljon maahanmuuttajia. Syksyllä niitä tuli kauppaan sortseissa ja varvastossuissa, ulkona pyrytti räntää. Somalialaisia tulee monesti ryhmänä siihen pömpelini ääreen. Joku tulkkaa. Sitten on niitä superkomeita irakilaisia ja afgaaneja. Tummanpuhuvia, kohteliaita ja sivistyneitä intialaisia ja pakistanilaisia. - Siinä sitä mietin heidän kohtaloitaan, yritän olla flirttailematta, ettei tulisi vääriä käsityksiä. Yritän olla iloinen, hymyilevä, kohtelias, että tulisi "oikea" käsitys, positiivinen käsitys suomalaisista.

Mutta entäs kun tulee suomalainen ukkeli tai mummeli siihen ja alkaa vähätellä, huokailla ja parjata näitä maahantulijoita. "Pysyisivät siellä, mistä tulivat, kuka se nyt kotimaansa jättää, taistelisivat niin kuin meidänkin miehet tekivät talvisodassa." Ja sitten tietenkin se: "Menisivät töihin!! Mutta kun ovat niin hemmetin laiskoja. Tänne on hyvä tulla, kun yhteiskunta elättää!" Mitä sanon tälle valittajalle? En voi alkaa saarnata enkä väitellä. Mumisen vain, että "Mmm, niinpä, mutta toisaalta, somalibussikuskit ovata aina niin kohteliaita..."

Tänään oli Hesarissa pitkä kirjoitus turvapaikanhakijoiden työnteosta. Oli niin järkyttävää luettavaa, että on minullakin päivä pilalla. Työsopimuksia väärennetään näyttämään paremmalta tarkastajien silmissä, palkka on pahimmassa tapauksessa nolla euroa ja tuntimäärä loputon 6-7 päivän työstä, asuntona autotallin nurkka. Valittaa ei uskalla, menettää työnsä, joutuu kadulle... Eikä varmaan monesti edes tiedetä, mihin valittaa. - Kohtuuton elämä. Kirjoituksen mukaan jokaista työpaikkaa kohti on kymmeniä hakijoita. Niitä, joilla on laillinen oleskelulupa ja niitä, jotka ovat paperittomia. Eivät ole laiskoja!

Saman lehden haastattelussa Kai Kunnas sanoo viisaasti: "Millainen maailma olisi, jos meidän pitäisi 10 vuoden välein vaihtaa uskontoa, kieltä, ihonväriä, kansalaisuutta ja ammattia. Luulenpa, että 80-vuotiaina olisimme laajakatseisia ihmisiä." - Voi niin! Mutta tuntien tämän maailman lait: isolla rahalla ja vaikutusvallalla voisit varmaan ostaa itsellesi erivapauden noista muuttumisleikeistä!

Yleiskuva