Kaarinan kotisivu

Niin, Janten laki tulee mieleen, kun  lukee arvosteluja Saara Aallon Hartwall Arenan konsertista In my wildest dreams. Hesarin Aleksi Kinnunen otsikoi "Saara Aallon lainakavalkadi" ja jossain iltalehdessä tai -sanomissa muistelen nähneeni jotain samantapaista, negatiivissävyistä tilitystä mahtipontisuudesta ja yliampuvuudesta. Sitähän se tietenkin oli, meidän supisupipulliaisten näkökulmasta. Mutta eikö saisi? Eikö joskus voisi? Eikö voisi kaikille tuleville saara-aalloille näyttää, että vaikka et Ruotsin tai Englannin prisessaksi pääsisikään, niin kovalla työllä ja lahjakkuudella sinullakin on mahdollisuus saavuttaa unelmasi. Olla Suomen Prinsessa.

 Mutta kun tämä tanskalais-norjalaisen kirjailijan Aksel Sandemosan sanoiksi muuttama säännöstö istuu vain niin tiukassa: Janten laiksi kutsuttu kokoelma sääntöjä:

1. Älä luule, että sinä olet jotain.
2. Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.
3. Älä luule, että olet viisaampi kuin me.
4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
8. Älä naura meille.
9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
10. Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin.
11. ÄLÄ luule, että on jotain, jota emme jo tietäisi sinusta.

Samanlaista uutisointia ilmeni jo, kun Saara Aalto kilpaili Britannian X-Factorissa. "Lainakavalkadi".  Mitäs esittävät Jaakko Ryhänen, Soile Isokallio, Karita Mattila jne. Omia sävellyksiään ja sanoituksiaan? Juu, mutta sehän on ihan eri asia. Hehän ovat oopperalaulajia. Vai kelpaisiko, jos joku säveltäisi nimenoaan Saaraa ajatellen jotain uutta?  Ehkä sieltä joskus tulee, jos vaikka joku Elton John innostuisi...

Kuuntelin äsken näitä Hartwall Arenan konsertin kappaleita netistä. On sanottava, että hyvin laulaa. Todella hyvin. "...tangokuninkaanTeemu Roivaisen kanssa esittämä Con te partirò" lipsahti tyyli- ja kappalevalintana taas vahvasti kuluneen puolelle, vaikka tulkinnassa ei ollut moitittavaa." Näin sanoi lehti. Siis mitä? Huono mutta hyvä? Jos esittäjät olisivat olleet Andrea Boccelli ja Sarah Brightman, mitä olisi arvosteluissa lukenut: "Ja vihdoin! Odotettu Con te... siivitti yleisön haltioitumisen kattoon!"

Jotain tuohon Janten lakiin viittaavaa välähteli sielussani myös eilen, kun eilen kuuntelin (ja toisella silmällä katselinkin) Yle Femiltä hienoa suomenruotsalaisten konserttia (Suomi 100 vuotta-sarjaan kuuluvaa). Miten monipuolinen juttu, ennakkoluulottomasti hilpeää ja vakavaa. lastenlauluja, balladeja, klassista ja poppia sekaisin. Todella viihdyttävää. Upeita esityksiä! Mietiskelin, miten moni suomenkielinen ei käännä edes koko ohjelmaa päälle vain siitä syystä, että sieltä sitä pakkoruotsia taas tuputetaan. Onko ne muka parempia kuin me? Svenska talande bättre folk! Näin on varmasti tuhahdeltu.

Mistä ihmeestä nämä ennakkoluuloiset kateuden ajatukset pulpahtelevat? Omasta alemmuudentunteesta. Halusta olla itsekin jotain, halusta uskaltaa. - Muistan ne ensimmäiset oppitunnit ruotsia. En sitten millään oppinut "Ebba bakar bullar små, lilla Barbro tittar på..." En todellakaan ole mitään kieli-ihmisiä (vaikka näin ei saisi sanoa, jokainen oppii!). Pakolla on opeteltu. Mutta kesä Ruotsissa joskus 17-vuotiaana opetti. Ja myöhemmin pohjoismaiset kurssit ja varsinkin ihan mahdottoman fantastinen kielikurssi Närpiössä (olisikohan nykyään Svenska Österbottens folkakademi). Kieltä ja asennetta. 

Siispä kateutta ja omia komplekseja, niistä koostuvat nuo negatiiviset ajatukset ja mielikuvat. Vaikkapa Saara Aaltoa ja meidän monitaitavia ruotsinkielisiämme kohtaan. Nolottaa, kun ei itse osata. Parempi on silloin tuhahtaa: Älä vain luule, että olet jotenkin meitä parempi.

Yleiskuva