Kaarinan kotisivu

Eilinen leffa Philomena käsitteli jälleen uskontoa ja kirkkoa. Tosi tarina irlantilaisesta luostarista, jossa pidettiin aikoinaan kotia syntisille tytöille, siis sellaisille, jotka olivat heittäytyneet riettaiksi ja siitä olis sitten syntynyt synnin hedelmä: lapsi. Lapsia myytiin sieltä tuhannen taalan (sai oisko ollut punnan) hintaan, lähinnä rikkaille amerikkalaisille. Aivan järkyttävä juttu, erittäin hyvä elokuva ja ylivertainen roolisuoritus Judy Denchiltä, jonka olemmme tottuneet näkemään jämptinä ja asiallisena rooleissaan.

Mutta  että ihmiset taas olivat hairahtuneet tulkitsemaan Jumalan tahtoa ja tarkoitusta! Syntiä, syntiä, syntiä! Jumala tuomitsee! Joudut kadotukseen! Kärsi nyt ainakin oikein olan takaa! Philomena-parka koko ajan todisteli, että kyllä ne jotkut nunnat olivat ihan mukavia. Hänet oli raahattu väkisin nunnien huomaan ja perhe oli sitten unohtanut tällaisen häpeänpilkun kokonaan, synnytyskivut näyttivät olevan nunnille pelkästään (vahingon)ilo, joutuihan äitiparka siinä hieman sovittamaan painavaa syntitaakkaansa! Vielä enemmän "oikein" oli, kun lapsi sitten joskus muutaman vuoden iässä (nähtyään äitiään siihen saakka tunnin päivässä) noin vain myytiin pois! Philomena ei vain tiennyt, oliko suurempi synti saada avioton lapsi vai valehdella viisikymmentä vuotta, kun ei kenellekään paljastanut, että hänellä yleensä oli lapsi. Voi voi mikä ristiriita, kaksinkertainen synti, rikos ihan. Kyllä sen niin täytyi olla: nunnat tekivät oikein, hän ansaitsi rangaistuksensa. Hän oli paha, nunnat hyviä.

Ai mutta... Jeesushan kuoli meidän syntiemme tähden. Eikös se niin ollut? Että me saisimme meidän syntimme anteeksi? Siis MITÄ tämä tarkoittaa? Ja ihminen sen kun taas selittää - siis NE, jotka ovat valtuutettuja SELITTÄJIÄ, valtakirjan taivaasta saaneita, suoraan Pietarilta sähköpostin liitteenä, Jumalan leimalla varustettuna. Tämä valtuutettu selittää jotenkin käsittämättömästi ja jos ei sitä tällainen ei-valtuutettu vieläkään ymmärrä, on vastaus: uskottomat eivät sitä voi ymmärtää. Nii-ih. 

Elokuvan journalisti, Martin Sixsmith (joka kirjoitti Philomenasta vuonna 2009 julkaistun kirjan) vihasi kirkkoa ja uskontoa jo ennestään, mutta Philomenan ja tämän kanssasisarten tarina vain vahvisti tätä käsitystä. Yksinkertainen ihminen, Philomena, ei pystynyt mieltämään uskontoa ja kirkkoa syylliseksi siihen pahuuteen, joka hänen kohtalokseen oli tullut. Hän halusi silti käydä kirkossa ripittäytymässä ja kynttilöitään sytyttelemässä. Niin kuin monet muutkin syntiset taivaspaikkansa varmistamisen toivossa. Uskonto - tavallisesti ympäristöstä peritty - istuu niin tiukasti, se on kuin iho, jonka kuoriminen on mahdotonta, kirvelee ja jopa tappaa. Sitä ei uskalla ajatella omilla aivoillaan, ei uskalla kyseenalaistaa. Onko tanssi syntiä? Onko meikkaaminen syntiä? Onko SEN harrastaminen ennen pyhää avioliittoa syntiä? Ja avioliitossakin muuten kuin lasten hankkimiseksi? Hui hui, miten kamalaa.

Sixsmith oli sitä mieltä, että Jumala ei ole luonut luontoa, Jumala ON luonto. Jotenkin näin minäkin olen taipuvainen uskomaan - ihminen kai luonnostaan USKOO johonkin, siis että on muutakin kuin käsinkosketeltava materia. Onhan tunteet, viha, rakkaus, kateus, suru, ilo. Niitä ei voi nähdä. Tosin niiden ominaisuuksia voidaan jo saada selville tutkimalla välittäjäaineita aivoissa, aivokuvat kertovat, mikä kohta aktivoituu, kun pelkää tai inhoaa, mikä taas, kun rakastaa. - Ei myöskään nähdä sähköä, eikä ääntä, ei tuulta eikä ydinsäteilyä...

Siinä sarjassa, josta aiemmin puhuin: Kutoskanavalta sunnuntaisin tulevalta (4-osainen, jäljellä vielä 3) Lapsuuden loppu- tieteisjutussa kritisoidaan myös uskontoa. Kirjassa vielä enemmän. Jäi mieleen, kun maapallon ja universumin johtajan välinen yhteyshenkilö (kirjassa se oli suomalainen, eläkkeellä olevan YK:n pääsihteeri) kehotti universumin johtajaa näyttäytymään ihmisille. "Muuten he eivät usko. Ihmiset eivät usko, ennen kuin näkevät". Johtaja vastasi piilostaan: "Ei ole noin, uskovathan he Jumalaankin, vaikka eivät ole koskaan nähneet." 

Kukaan meistä ei ole nähnyt Jumalaa, kukaan ei ole nähnyt Jeesusta. Hän on kuitenkin sentään historian perusteella ilmeisesti ollut olemassa. Yhtään kuvaa ei hänestä kuitenkaan ole ollut, mutta myöhemmin hänet on jostakin syystä kuviteltu länsimaalaisen näköiseksi. Miksiköhän? Mistä me oikeasti tiedetään, minkä näköinen ja tapainen hän oli? Ehkä joku aikansa niiloylivainio vai billygraham. Raamattuakaanhan ei vielä hänen aikanaan kirjoitettu vaan se on sukupolvelta toiselle kulkeneiden kuulopuheiden pohjalta koottu nippu kirjoituksia. Joita puolestaan on karsittu ja  lisätty eri kirkolliskokouksissa. - Niin, ja muistathan leikin "Rikkinäinen puhelin"? Päättele siitä sitten itse. 

Mutta kun tarpeeksi kauan jotain asiaa väitetään todeksi, niin se muuttuu todeksi. Eikö?

(Trump sanoi tänään, että hänen ensimmäiset sata päiväänsä ovat koko historian ylivoimaisesti parhaat sata päivää. Ja kansa uskoo, kun sitä tarpeeksi toistetaan - Fox News toistaa!) 

Yleiskuva