Kaarinan kotisivu

Nyt on pakko kirjoittaa, vaikka on jo aamuyö, äitienpäivä valkenemassa.

Piti mennä aikaisin sänkyyn lukemaan, kun ei viitsi noita viisuja katsoa. Suomikin kun jo putosi. Tosi kaunis melodia, söpö, vaatimaton. Siis tosi VAATIMATON. Mutta jos kuitenkin vähän alkua katsoisi.

Portugalinkin kappale oli vaatimaton. MUTTA ihan eri tavalla, herrajjumala sentään. Heti kun kuulin sen, tiesin: tämä voittaa. Ei voi muuta kuin voittaa. Tuli joku Dè-ja-vú-ilmiö: kun Abba aikoinaan esitti Euroviisuissa Waterloon (1974), se oli esitysjärjestyksessä viimeinen, mutta siitä saattoi heti todeta: VOITTAJA. - Nyt Portugalin kappale oli suuressa osassa asiantuntijaraateja paras ja yleisöäänestäjien mielestä todella se ykkönen. Bulgarian nuori kaveri toinen. Hänkin oli tosi hyvä. Mutta Portugali, vertaansa vailla. Jotain ihmeellistä siinä esityksessä.

Siis alkukatsomisen jälkeen jäin kuitenkin roikkumaan tv:n ääreen, vaikka lukemista odotti tuo hiljattain ilmestynyt Harhaanjohtajat, vahvassa uskossa-kirja (Terho Miettinen ja Raija Pelli), ihan pöyristyttävä teos, muuten. Mutta tällä kertaa eurooppalaisuus ja sen käsitteen pähkäily viisujen pohjalta voitti. Oli katsottava viisut. Eurooppa, eurooppalaisuus? Moldovia, Belgia, Islanti, Azerbaitzan, Kroatia, Italia, Suomi... Mitä yhteistä? Miten löytää se yhteinen sävel? Kaikki eivät toki ole EU:n jäsenmaita, eivät vielä, mutta Eurooppaa kaikki. Miten löytää se vahvuus? Jos kaikki eurooppalaiset valtiot todella kokisivat itsensä osaksi Eurooppaa, täyttäisivät EU:n vaatimukset, pyrkisivät ja hyväksyttäisiin EU:hun, miten vahva maanosa meistä voisikaan tulla! Mikä kulttuurien kirjo ja vahvuus! Jokaisella omansa ja kaikilla yhteinen. Oltais vähän kuin Muskettisoturit: Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. Tai kuin perhe ja suku, jossa on aina joku mustalammas ja muutama muu omituinen eno tai höperö täti, joita ei olla tuntevinaan, mutta puolustetaan tarpeen tullen.

Kun tää maailma näyttää ottavan lukua niin helposti niistä, jotka jäävät kanveesiin. Jako hyviksiin ja pahiksiin, jako köyhiin ja rikkaisiin, jako sivistyneisiin ja juntteihin, jako...noh, amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin. Niin ja Euroopan sisällä tietysti EU:n kannattajiin ja vastustajiin. Unohdetaan nyt hetkeksi se Lähi-Itä, Aasia, Afrikka ja Etelä-Amerikka. Kyllä ne sieltä nousevat vielä, Kiina ensimmäisenä  ja Brasialia toisena. Silloin kannattaisi todella pitää kynsin hampain kiinni Bulgariasta ja Sloveniasta, Norjasta ja Itävallasta, kaikista Euroopan maista. Eikä yhtään vihoitella mihinkään suuntaan. 

Euroviisut. Kiva, kun Australiakin halusi kokea kuuluvansa Eurooppaan ja pyrki (sekä  pääsi) mukaan. Saadaan sivustatukea sieltä! Mutta, vaikka kyseessä onkin vain tällainen kevyen musiikin show-paraati, on siinä silti tietty syvempi merkitys. Maitten välinen taisto, mutta jollakin tapaa kuitenkin, että hei, tää on meidän eurooppalaisten oma juttu (+ Australian, joka on melkein kuin osa Eurooppaa). Yhteishenkeä kannattaa korostaa, omia eurooppalaisia arvojamme (mitä ihmettä ne sitten lienevätkin!), niitäkin kannattaa korostaa.

Olipa todella hienoja esityksiä, ihan mieletön show. Ukrainassa, juontajat kuin mistä tahansa lämtisen Euroopan maasta, eikä mistään idässä käytävästä sodasta tietoakaan. Väliaikaesiintyjista paras oli Ukrainan oma, joku U:lla alkava, hyvin moderni tyttö, jonka taustalla esiintyi kansallispukuisia soittajia ja laulajia (+ yhtä moderni, motoristin moriamen tai avaruuden valloittajan pukuun pukeutunut rumpalityttö). 

Portugali, jippiii! Onnee. Musiikki voitti! Ja Bulgarian nuori mies, ihmeen voimakas ja kaunis ääni, Ruotsin dressman-pojat, kaikki te, kaikki me, eurooppalaisuus voitti! 

Yleiskuva