Kaarinan kotisivu

Tulipa Teemalta tarinaa ja videoita Gösta Sundqvistista (ja Leevi and the Leavingsistä)! Kukapa ei Göstaa muistaisi, kukapa ei ois kuunnellut/kuullut "Olen työpaikan sonni, porsas sekä apina" tai "Sateenkaari päättyi nakkikioskiin...Vaihdan farkut sammarihousuun, juon kaljaa auringonnousuun"  tai "Otin lainaksi naapurin Sierran, pikatiellä mä rekkaan törmätessä...  Teuvoo, oo-oo, ota meidät kyytiin, Teuvoo, oo-oo-ooo, sun Angliasi myytiin!."

Hurrrrmaavia kappaleita kaikkityynni, mutta tässä Teeman dokkarissa ja sitä seuraavissa videoissa eletään tätä SUOMI 100 v:ta  todella aidoimmillaan. En voi muuta sanoa. "Vaikka elämän hukkasin, oman onneni sirpaleita säilytän". Musiikki ja kuvat, välillä naurattaa, välillä itkettää. Ja sitten pitää vain huokailla. Oi Gösta! " Itkisitkö onnesta,... mut mitään älä tunnusta, älä kerro mitään edes valheista..."

Entäs tuo "Laura Jenna Ellinoora Aleksandra Camilla Jurvanen. Jotain oli alakerran Ramilta", juu ja jotain puolestaan oli joltain muulta. Oli miten oli mutta miten aidosti sanat (musiikki+video) kuvaavatkaan tätä meidän suomalaisuutta! Jos kehtaisin, sanoisin: voi hitto!

 Muistan lapsena, kun kuulin, että jonkun nimi on Birgitta Hakkarainen tai Berit Hämäläinen. Jo silloin tiesin: ei synkkaa. Korva sanoi. Kyllä pitää olla Ville Virtanen ja Maija Miettinen, Tai sitten Berit Bengström jne. Olen monesti kertonut työkaveristani  (suomeruotsalaisesta), joka kaikuvalla äänellä junassa selitti, että hän olis halunnut vauvalle nimeks Ridge, mutta vaimo halus ehdottomasti, että Thorne, näin ollen oli pakko tyytyä kompromissiin: Lucas. Mikäs sen parempaa. - Mutta tämänhän juuri oli Gösta Sundqvist oivaltanut. Nimijutun. Ja kaiken muunkin. Reipaasti ja rohkeasti suomalaisuudesta. Kaunistelematta. Meidän junttiudesta ja nousukasmaisuudesta.

Katsokaa "Älä ole onneton, meillä melkein kaikki on, jota kehitys on tuonut tullessaan..."

Just just just. On videonauhuri, pakastin, mikroaaltoaaltouuni... Entäs tää "Olin poika nimeltä Päivi, enkä tiennyt, oonko Romeo vai Juulia".

Toistan vielä uudelleen: katsopa www.youtube.com :ista 'Leevi and the Leavings' ja koe se ilmapiiri, se kulttuuri, perimä, se mistä sinä, ystäväni, olet lähtöisin. On niin paljon kappaleita näillä tallenteilla youtubessa, joita en oo ennen kuullutkaan. Kauniita, melodisia. Ja satuttavia. Toivoisin, että näitä soitettaisiin ja laulettaisiin Linnan virallisissa juhlissa tänä vuonna. Tai ainakin jatkoilla.

"...Ja joku tuskin tietää..., mitä etsii näin monen vuoden jäkeen: ne sanat, jotka... niin monen vuoden jälkeen...sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-TIn, typerä piski, joka murisi mulle...Hölmöksi tunsin mä itsenikin, vaikka kaikesta halusin puhua sulle, mä vaan häntääni heilutin1"

Voi Luoja, mitä tekstejä!  Miten satuttavia ja tosia! Sävelet taas antavat ymmärtää, että täähän on vaan tätä, duurissa, huoletonta, helutetaan vaan häntää,vakka sielu korventuu. 

Sellaista näköjään on elämä, nyt kun tätä on eletty jo melkoinen tovi. On jo jotain nähty. Ylämäkeä, alamäkeä, t-a-s-a-i-s-t-a. Suoraa viivaa, niin kuin sairaalaleffoissa, kun elämä päättyy. 

Jep, mutta elämä jatkuu, oli miten oli, tulee aina uusia laurajennaellinooraaleksandrajurvasia... Heissä elämä jatkuu, vaikka Gösta meni. Menetys, iso menetys, mutta sitähän tää elo on. Tulee vielä uusi Göstakin. on ehkä jo kasvamassa.

"Olen kaivannut sinua Kyllikki, kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa, sinä miestenlehdessä pyllistit ja mua juopporentuksi pystybaarissa solvataan."

Niih, huh, niihpä.

Yleiskuva