Kaarinan kotisivu

Yritin sinnikkäästi lukea Alexandra Salmelan teosta '27 Eli kuolema tekee taiteilijan'. Ei onnistunut. Merkillistä tekstiä -jännittävää kyllä. Välillä kuin lasten leikkiä: sit tää sanois tolle... Ja mitä tuo sit vastais? Se sanois vaikka, että meepä maitokauppaan! Miks sen pitäis? Oikeesti se haluis mennä henkkamaukkaan ostaan uudet legginsit... 

Jotkut kirjat on kummallisia, jotkut maanläheisiä,  jotkut taas hyvin simppeleitä. Yks tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, niinkus niin leikkisästi -hah -sanotaan. Kun joku suosittelee kirjaa, tiedän jo onko se on  lukemisen väärti vaiko ei. Eli, kuka on suosittelija, millainen ihminen MINUN mielestäni. Voi siis olla mukavakin, mutta ehkä olen huomannut, että hänellä maailman jäsentäminen on erilainen kuin itselläni. Ja sitä mukaa myös kirjamaku. Enhän minä esim tykkää yhtään jostain merirosvoleffoistakaan sun muista rymistelyistä, en keskiaikaisista historiallisista taikka länkkäreistä, vaikka ihan fiksut ihmiset niistä tykkäävät. Myöskään huonosti näyteltyjä harlekiinitason elokuvia en jaksa katsoa, saati kauniita ja rohkeita. Härreguuden, ei! Silti joku fiksuna pitämäni henkilö tykkää rentoutua sellaisten parissa.

Vastikään sain nipun suosituksia yhdeltä juuri tapaamaltani henkilöltä. Ajauduimme puhumaan kirjoista, mutta todellisuudessa en tunne tätä rouvaa. Vaikutti kyllä tosi mukavalta. Suositellut olivat Forrest Carter (The education of little wee), Amitav Ghosh (The Glass Palace) ja Louis de Berniere (Birds without wings). En tiedä, onko suomennettuja. Itse luen mieluiten suomeksi, kun olen niin hidas, mutta aina silloin tällöin jaksan vaivautua englanniksi, hollanniksi tai ruotsiksikin. Saahan samalla kieliopintoja.  Saas nähdä, mitä pidän, kunhan käsiini saan. 

Jännä, että jotkut kirjat saavat niin hyvät arvostelut joka taholta. Ovat ikään kuin yleismaailmallisesti hyviä. On siis olemassa jotain, josta jokunen 90 prossaa on samaa mieltä. Vaiko vain 90 prossaa sellaisista, jotka yleensä lukevat muuta kuin mainoslehtisiä?

Mutta tämä Alexandran kirja. Liikaa minulle. Kuitenkin: mistä ihmeestä hän oli poiminut n.40 taitelijaa, jotka ovat eri syistä kuolleet ennen kuin täyttivät 28 vuotta. Tuli mieleen Amy Winehouse. Kuoli kirjan ilmestymisen jälkeen, ja hänkään ei ehtinyt täyttää kahtakymmentäkahdeksaa. Merkillistä, mystistä.

Yleiskuva