Kaarinan kotisivu

Onhan sitä kai tutkittu, mutta tuskin vielä selvitetty. Alitajunnasta ne tulee, eilisistä tapahtumista, siitä mihin törmäsi, mitä tuli lukeneeksi, mitä kuuli puolella korvalla. Siitä, mitä pelkää, mitä toivoo, mitä odottaa.

Mutta silti. Toissayönä näin taas NIIN elävän unen: päätin, että jos sittenkin kävisin sen lukion. Pohdin siinä, mistä oikein aloittaisin. Sitten olikin jo selvää: iltalukio! Saan nukkua aamulla, on päivällä aikaa tehdä läksyjä, töissäkin ehkä voisi käydä silloin tällöin. Eikä yhtään ahdistanut ajatus jostain kolmesta vuodesta, päinvastoin, tuntui innostavalta. Seuraavaksi olinkin jo tasakattoisen, kaksikerroksisen koulurakennuksen käytävässä. Pitäis varmaan etsiä rehtori käsiin! Siinäpä hän jo olikin, harmaan ja kuivakan oloinen nainen! Ja tunnisti minut, sanoi: Kaarina? (Kummallista, herättyäni kiinnitin huomiota tähän yksityiskohtaan. Unessa siis tiedostin, kuka olin: nimenomaan minä, enkä mikään nimetön kokija.) Olin hieman hämillisen näköinen (kai) ja hän lisäsi: "Niin, OAJ:n kuvioista muistan sinut." Siinä vähän pähkäilin, miten seuraavaksi etenisin. - Sitten tulin kotiin ja kerroin Pieterille suunnitelmani. Yhtäkkiä muistin, että hei, olenhan minä itse asiassa käynyt jo lukion! Ja jatko-opinnotkin on jo suoritettu ja paperit saatu yliopistosta.

Tuliko tämä uni siis siitä, että on ollut paljon koulupuhetta ja -kirjoituksia viime aikoina? Yo-kirjoitusten tulokset tulleet, pyrkimisistä jatko-opintoihin on ollut juttuja? Noh, mitä lie. Pääasia ehkä on, että unen fiilis oli positiivinen, innostunut. Ei ahdistusta, ei mitään helpotuksen tunnetta herätessä. Pelkästään hämmästys mokomasta unesta.

Entäs viime yönä sitten? Koko ajan jossain baarissa, hämyisessä aulassa tai kahvilassa. Muka sinne piti mennä aina illalla. Siellä oli ainakin yksi hiljattain edesmennyt ex-ystäväni (joka oli katkaissut välit minuun n.10 vuotta sitten) ja sitten eräs toinen, vielä elossa oleva. Ja paljon muita ihmisiä, kova tungos. Jotain vaatimattomia drinkkejä juotiin ja luettiin vanhoja kirjoja. Yksi oli jopa painettu  sillä vanhalla kirjasintyypillä á là Gifu. Joillakin oli lapset mukana, joku vauvakin. Outo uni, hyvin elävä tämäkin.

Mielikuvitus laukkaa. Liekö noilla unilla sen suurempaa merkitystä. Vai onko?

Yleiskuva