Kaarinan kotisivu

nuo älynlahjat? Ja osaamisen, keskittymisen? 

Ystäväni soitti pari iltaa sitten: "Anteeks, onks jo liian myöhä? On vaan pakko purkaa tätä: meidän lapsenlapsi oli valittu koulun neroksi! Voitko kuvitella, 500 oppilaan koulu ja MEIDÄN lapsenlapsi valittiin! Oppilaat valitsi!" Eipä haitannut, että oli jo myöhä, jaoin hänen ilonsa täysin. 

Tänään oli sitten omien lastenlasteni vuoro. Voi itku, miten ihana tunne: kymppiä ja ysiä vaan, kaikilla neljällä. Yhdellä kutonen laulussa ("Magdalee-ena, on pikkunen tyy-yttöö...sukat on sillä makkaralla ja kulkee se päivänkakkaralla... ja laulussa kutonen... vai oliko se vitonen peräti), toisella kahdeksikko käsitöissä. Mutta kun lähes KAIKKI lukuaineet on kymppejä ja ysejä. Onko opettajista tullut liian lepsuja? Ei, ei ole tullut. Yhden lapsen luokkatoveri kuului jopa jääneen luokalleen. Peruskoulun vitosella! Yksi lapsenlapsi sai kolme stipendiä (niin kuin joka vuosi), toinen sai yhden: historiasta. Ainoa sillä luokalla, jolla oli kymppi historiassa.- Muillakin lapsilla oli historiassa kymppi tai ysi. Noh, tietenkin sillä, jolla oli joka ainoa lukuainenumero kymppi. Lukioon menossa. Miten se VOI olla niin hyvä? Ja harrastamaankin ehtii: on nuorisvaltuustossa, vetää lasten jumppakerhoa... Mua oikeesti ihan pyörryttää. Itse oli aina sellaista seiskan luokkaa, kielten kanssa sain taistella, joka ainoan aineen kanssa oli vaikeaa, en jaksanut keskittyä. Vasta yo-tentteihin lukiessani heräsin, ja todistuksen keskiarvo nousikin sitten kokonaisella numerolla.

Näistä historian kympeistä olen erityisen otettu. Miten tärkeää onkaan tuntea historiaa: silloin osaat (ehkä) analysoida, yhdistellä, pohdiskella syitä ja syntyjä, tajuta yhteiskuntaa ja politiikkaa. Sinulla on kaikki mahdollisuudet kasvaa aikuiseksi, joka vetää johtopäätöksiä muustakin kuin hatusta, näkee syy-yhteydet, ymmärtää lukemansa ja näkemänsä, tajuaa kokonaisuuksia. Tällaiseen kriittiseen ajatteluun ja kokonaisvaltaiseen ajatteluun toivoisin ja kuvittelisin nykyaikaisen historianopetuksen johdattavan. Tiedä sitten onko näin. Itselleni on jäänyt ekoilta historiantunneilta mieleen vain kauhukokemukset: olin kerrankin päättänyt, että luen läksyt kunnolla, paneudun asiaan ja kun sitten viittasin innolla vastatakseni opettajan kysymykseen: hän mutristeli suutaan ja narisi: "...öh...no ei aivan...tuota...mitäs muut sanovat..." Näin kävi usean kerran. Minun vastaukseni eivät kelvanneet vaikka omasta mielestäni olin vastannut oikein. Vähitellen kiinnostus historiaan sammui. Paska juttu. 

Omilla lapsilla on ollut myös keskittymisvaikeuksia, todistukset eivät siis mitään huippuluokkaa. Ja pojan taitellisuus ja adhd, plus kaikki muut mahdolliset vaikeudet eivät todellakaan viitoittaneet koulutietä siihen parhaaseen suuntaan. Mutta nyt on kaikki hyvin omien lastenkin kohdalla, onneksi. Saa tässä huokasta ja keskittyä olemaan ylpeä lapsenlapsista. Kympin porukkaa joka iikka!

PS. Ai niin... onhan niillä lapsilla toinenkin vanhempi. Juu, ja toiset isovanhemmatkin. Älä vain sano, että ne älynlahjat tuliskin sieltä. 

Yleiskuva