Kaarinan kotisivu

Jossakin todettiin, että arvoista puhuminen on kovasti epämääräistä. Niinhän se on, ihmisarvo yleensä, ihmisarvoinen elämä, moraali, etiikka... Olkoon sitten epämääräistä, mutta kai meillä JOKU fiilis on siitä, mikä on oikein. Jokaisella on omatunto, ihan syntymälahjaksi saatu. Mutta onko se sitten OIKEASTI erilainen eri yksilöillä. Ja miten paljon erilainen? Tästähän on tehty kokeitakin: pieniä lapsia, istuivat vielä melkein syöttötuoleissa, testattiin niin, että aikuinen ihaili omaa kaulakoruaan ja oli iloinen siitä ja sitten toinen aikuinen varasti sen salaa. Jotkut lapset olivat hädissään, selvästi ymmällään, eivätkä ilmiselvästi hyväksyneet tällaista toimintaa. Moraali ja empatia astuivat kuvaan. Toiset ehkä eivät reagoineet niin jyrkästi, en muista enää. Varmaan löytyy youtubesta, jos haet sanalla 'empatia'- Oli muitakin vastaavia testejä (kerran taas Prisma-studiossa), mutta se on tää de-de-dem---joku sellainen (on just kielen päällä).

Kun on katsonut dokkari-sarjan Euroopan juutalaisten kohtaloista, sitä jää pohtimaan, ollaanko me rottiakin alhaisempia. Jos nyt rottia voi pitää alhaisina. Nehän vain yrittävät pitää itsensä ja lukuisat pienokaisensa hengissä. Rottapienokainen, eikö kuulostakin söpöltä? Mutta ihminen? Sellainen, joka kokoontuu joukolla tärkeään kokoukseen päättämään, että tapetaan ne kaikki, jok'ikinen juutalainen: siinähän meillä on se lopullinen ratkaisu! MITEN sellaisia voi olla ollut olemassa, MITEN sellaisia edelleenkin on? Onko meissä kaikissa sisällä (joissakin olosuhteissa) se pieni natsi? Ei voi olla, eihän voi? Mutta jos vaihtoehtona on, että joudut itse tapetuksi tai -mikä on vielä pahempaa - kidutetuksi, miten sitten? Niin, miten sitten? - Uskalaisitko lähteä kokoamaan vastarintaliikettä? Jotkut uskalsivat. 

No sitten. En ole käynyt Hommafoorumilla enkä Halla-ahon sivuilla (pelkään, että minut sieltä jotenkin napattaisiin poliisin syyniin, vaikka eipä sillä, mitäs syynättävää tässänyt olisi), joten eka kertaa luin vasta Hesarista, mitä hän on kirjoittanut. Hyvä luoja ja taivahan vallat! Tohtorismies, lukenut, viisaskin kai siis pitäisi olla! Ainakin sen verran, että jotain tajuaisi etiikasta, moraalista, elämästä! Olkoon vain kirjoittanut juttunsa 10 vuotta sitten, mutta kun ei edelleenkään sanoudu irti teksteistään! Ja sanonpa vielä, että vaikka sanoutuisi irti, en uskoisi, että oikeasti katuu. Tuollaiset ajatukset eivät lähde pois anteeksipyynnöllä, ne ovat hänellä veressä. Verenvaihto ei ole mahdollinen, koska tarpeeksi samanlaista, vaikkakin pahimmasta puhdistettua, ei varmasti löydy ihan helpolla.

Maahanmuuttokriittisyys ja rasismi ovat ihan eri asioita. I-h-a-n  e-r-i  a-s-i-o-i-t-a.

Pieterin ja minun Ihailema hollantilainen poliitikko, Pim Fortuyin Rotterdamista, joka ammuttiin kadulle vuonna 2002, halusi rajoittaa muslimien maahanmuuttoa Hollantiin, jossa Uudenmaan kokoisella pläntillä asuu jo yli 17 miljoonaa ihmistä. Rotterdamissa oli rikollisuus kasvanut jne. Sosiologian professori Groeningenin yliopistosta, väitellyt marxismista. En ikinä saanut kuvaa hänestä, että oli rasisti, sen sijaan maahanmuuttokriittinen oli. Ei lisää ihmisiä, kun ei oo tilaa, eikä olosuhteita! Ja kun ne ihmiset nyt vain sattuivat sinne Hollantiin tulemaan muslimimaista. - Oli TODELLA menetys Euroopan politiikalle, että tämä sanavalmis, asiansa perusteleva (julkihomo) mies (ja oi, aina niin kaunis solmio vaaleanpunaisen paitansa koristeena!), kuoli. Siinä meillä olisi ollut intellektuelli johtaja Euroopalle! - hän ei ikinä olisi sekoittanut rasismia ja kontrolloimattoman maahanmuuton aiheuttamia ongelmia.

No sitten meillä on tämä Halla-aho. Nii-ih. Hänpä pohdiskeli, olisiko ILO ja autuuden tunne jonkun homon ampumisesta isompi, kuin vaiva vankilaan menosta apumisen seurauksena. Ja niin, naiset: hän oli aidosti iloinen jo ajatuksesta, että kaikki viher-vasuri-naiset raiskaisi joku ihmissaasta jostain Somaliasta tai muusta muslimimaasta. Ihmissaasta. - Olen kyllä ihan sanaton. Sa-na-ton.

Hesarin kuukausiliitteessä oli tosi kiva juttu Somalian suomalaisista. (Yritän sinnikkäästi edelleen vain toipua Ilkka Malmbergin menetyksestä, mutta onneksi Kuukausiliitteessä on muitakin hyviä kirjoittajia, ei kuitenkaan vielä Ilkan voittanutta!). Somalit! Miten kiva juttu! Mogadishun johtopaikoilla on useampia Suomessa koulutettuja kavereita, lääkäreitä opettaa suomessa lääkärinä toiminut somalinainen. Hän vie sinne takuulla enemmän tasa-arvoa, kuin moni muu!  Tapailevat keskenään, ovat perustaneet yhdistyksenkin ja siellä on KIVA puhua suomea! Tästä viimeistään tajusin: meidän apu ei mene hukkaan!

Olen AINA ollut sitä mieltä, että kukaan ei kotimaataan jätä, jollei ole pakko. Noh, luetaan tästä nyt pois seikkailunhaluinen nuoriso. Ja ne, jotka haluavat maailmalle: opiskelemaan, oppimaan, laajentamaan elämänpiiriään, auttamaan huonompiosaisia. Ne, joilla on visio ja rohkeutta. Se on se erikoisempi ryhmä meitä ihmisiä. Mutta niistä puhun, jotka haluaisivat vain pitää baariaan, pesulaansa, leipomoaan, kouluaan...olla kotikonnuillaan ja jatkaa sitä ihan turvallista, tavallista arkeaan. Iloita lapsistaan, suvusta, ystävistä. Ja sitten syttyy sota. On ehkä aina kytenyt. Valitaan tie, jossa tapetaan toisiaan, uskonnosta riippumatta (sano mitä sanot: todellisuudessa tässä ei ole MITÄÄN tekemistä uskonnon kanssa), räjäytellään, pommitetaan, levitetään myrkkykaasua...

SILTI en kutsu heitäkään ihmisSAASTAKSI. He ovat harhaanjohdettuja, lapsesta asti vihaamaan opetettuja, kuvitellen saavansa arvostuksen taivaassa marttyyrikuoleman kautta! Jaa-a, ehkä siellä taivaassa Pyhä-Pietari ottaa heidät (alakoulun) apuluokalle. Tai, jos hindulaisittain ajatellaan, he joutuvat inkarnaationsa aloittamaan alempaakin alemmalta elämänsä alakoulun valmistavalta esiluokalta.

Me ollaan ihmisiä. Kukaan ei oo saastaa. Pahinkin spurgu on ihminen ja hänellä on ihmisarvo. Ei ole lupaa eikä oikeutta mittata (niin kuin Halla-aho mittaisi) ihmisarvoa sillä, miten paljon yhteiskunta menettää, jos yksi meistä kuolee. Minun kuolemani ei liikuta muita kuin läheisiäni. Samoin usean meistä. Trumpin kuolema liikuttaa satoja tuhansia. Mutta mihin suuntaan? Millä tavoin? 

Entä ne Aleppon viimeiset miehet? Hiljattain tullut dokumentti. Oli katsottava, oli nähtävä, miten vielä juuri ja juuri elossa olevia vauvoja ja kuolleita vauvoja vedettiin luhistuneiden betonilohkareiden alta...Katsoitko? Jaksoitko elää hetken tämän vapaaehtoisrymä Valkokypärien kanssa? Elää heidän elämäänsä? Samaistua? Edes tämän tunnin? Vieläkin, kun tätä kirjoitan, tulee se paha olo: minä olen täällä turvassa, minulla on täällä kaikki hyvin.

Niin kuin Halla-ahollakin. Nuku hyvin Jussi!

Yleiskuva