Kaarinan kotisivu

"Vaikka kivimäkeä, kulkekaamme yhdessä..."lauloi Agit Pro (luultavasti) Kaj Chydeniuksen säveltämää Raamatun Korkeaan veisuun perustuvin sanoin joskus esihistoriallisella, Ikimuistoisella 60-luvulla.

Niinpä, vaikka kivimäkeä, tai kivirekeä. Sitähän tää elämä joskus on, siis, öh... taikka siis on aika usein. Vastoinkäymisiä sattuu, tapahtumia tapahtuu, eivätkä ne voi olla vaikuttamatta ihmiseen.

Tänään taas vaihteeksi pohdiskelin, mistä riidat syntyvät. Kun ollaan parisuhteessa, sitä tarkoitan. Miks yleensä ollaan, miks on ihmisen ikävä toisen luo? Senkin jälkeen kun pennut on tehty ja poikueet lähteneet omille teilleen. - Edesmennyt gynekologini (jolla sattui olemaan vastaanotto varhaislapsuuteni kodissa Hesperiankadulla! Jippii, kun sen sain tietää, halusin läpikäydä koko huoneiston, josta perheeni oli muuttanut pois ollessani 2,5-vuotias. Uskomaton fiilis, kun yhtäkkiä tajusin, että muistan tuon eteisaulan pyöreän seinän ja että keittiö oli tuolla ja tuo -hm - vastaanottohuone oli meidän olohuoneemme!), no niin, hän sanoi, että kun kukka on kukkinut, niin se lakastuu. Niinpä nainenkin, kun on tehtävänsä tehnyt, alkaa rypistyä ja näivettyä. On aika luovuttaa, on aika mennä. Ja lisäsi sitten sarkastisesti, että ihminen viisaudessaan on keksinyt keinot jatkaa sitä hedelmällistä ikää. Ei konkreettisesti, mutta jäljitellen: estrogeenin korvaushoito! Sen nimeen sitten minäkin vannon.

No, mutta asiaan. Paha tapani on poiketa aiheesta viidenteen tai kuudenteen haaraan ja sieltä on joskus vaikeaa löytää tietä kotiin. (Vaellat tietä yksinään, väsymys käy jo käpälään, et löydä tietä kotiin - miten tuttu laulu nuoruuteni sielun syvyyksistä!)

Mistä riidat syntyvät? - No, ihan mistä tahansa, mini-aiheesta, esimerkiksi: Olen jättänyt takaoven auki (vahingossa tai sitten huonosti suljettuna), Pieter tulee sisälle ja sanoo: Jos haluat välttämättä, että takaovi menee rikki, niin voit jättää sen auki juuri noin, tuulen armoille.

Mitä minä vastaan? Valitse oikea vaihtoehto:

a) fuck yourself

b) pitääks sun paska aina jankuttaa jostakin, mee ite sulkeen se, jos häiritsee

c) sori unohdin, anteeks hirveesti, meen heti sulkemaan

d) ai, jäi vahingossa auki. Mut ei sun  tartte noin ilkeesti sanoa, miks ihmeessä minä haluaisin, että takaovi menee rikki! Sano yksikin syy! Suljenpa sen nyt samantien.

Minä valitsin d)-kohdan. Myönnän, että sekin oli hieman provosoiva, mutta kohta c olis ollut alistuva, anteeksi, että oo olemassa-vastaus. Sellaista ei pidä hyväksyä, mutta ei myöskään pitäis provosoida eikä provosoitua, niin kuin edesmennyt, viisas Manumme opasti. - Mutta keksipä sinä lisää niitä oikeita vaihtoehtoja, miten sinä olisit reagoinut?

Sitten on vielä yksi pikku kysymys: MIKSI toinen haastaa riitaa. Miksi? 

Kuumakalle-Pieter on todella rauhoittunut tämän 16-vuotisen taipaleemme aikana, ei oikeastaan suutu enää mistään, vaikka hikeentyy sinänsä helposti. Julmistelee aikansa ja uhoaa, sitten toteaa (mielessään), että ehkei kannata. Nyt viimeks oli menossa hoitokotiin mesomaan, kun tiesimme, että zombina pyörätuolissa tai hädin tuskin rollaattorilla kulkevaa ystävätärtäni ollaan viemässä hoitokodista kotiinsa käymään, että josko sittenkin pärjäisi kotonaan...Sain senkin kerran Pieterin rauhoittumaan: hei hei, ystävän veli hoitaa tän asian, on ihan tolkun ihminen! (Ai niin, tolkun ihmisellä on nykyisin äärioikeistolaisen leima. Se ei tarkoitakaan enää ihan tavallista, normaalia, järkevää toisaalta-ja-toisaalta-ihmistä!)

Siis, kun Pieter sanoo mulle noin sarkastisen ilkeästi jostain oven sulkemisesta, niin mistä on kyse? OLISKO siitä, että hänen ollessaan koirien kanssa ulkona (oma Super-Waya ja tyttären Sekopää-Rocky), oli tiskikone alkanut tunkea vettä latttialle. Juuri sitä ennen oli tulleet vuokralaiset vierasmökkiin ja jotain  ärsytystä oli ollut silläkin suunnalla. Vai olisko ollut toissapäivänen tapahtuma, josta hän ei kertonut samana eikä seuraavanakaan päivänä puhelimessa, vasta eilen illalla: hän oli pelastanut rouvan kanavasta.

Tämä oli pudonnut kylmään veteen kanavan reunan ja veneen väliin, kurottaessaan liian pitkälle kanavan reunan sivuköysiin, joita myöten venettä vedetään avautumisportille. Mies ei ollut pystynyt pitämään venettä aloillaan ja reunan tuntumassa. Nosto-operaatio oli ollut miltei ylivoimainen ja voisin ajatella lisäksi, mitä jos Pieter ei juuri sillä hetkellä olis ollut paikalla? Vain iäkäs, järkyttynyt mies siinä pienehkössä kalastajaveneessä, jossa olivat olleet menossa kanavan läpi.

Luulen, että Pieter on ollut koko tilanteesta ja nosto-operaatiosta äärimmäisen järkyttynyt, siksi ei pystynyt puhumaan aiemmin. Hän sanoi, että kamalinta ja frustroivinta oli se, ettei hän millään tahtonut saada rouvaa veneeseen, liian iso taakka. Ei edes sinänsä liian painava, vaan liian tahdoton, eloton, passiivinen, kuin märkä säkki. Ja nostaa piti pystysuoraan ja sitten tulee vastaan vielä veneen laita. Ja todellisuudessa Pieter on tosi tosi vahva, jaksaa mitä vaan.- Sitten hän soitti naapurille, joka kiirehti autolla apuun (Pieter itse oli pyörällä koirien kanssa) ja vei rouvan terveyskeskukseen. Sieltä  oli lähetetty Joensuuhun ja sieltä Helsinkiin. Jotain oli rikkoutunut, eikä asiantuntemusta leikkaukseen löytynyt muualta kuin Meilahdesta.

Näin siis. Oma elämä voi mennä pilalle, jos oikein pitkälle mennään. Voisko olla vaikka jonkun ohjaajan, esimerkiksi  Krzysztof Kieślowskin elokujvien tapaan: Kolme väriä jne. Elämä, tapahtumat ja ihmisen reaktiot on seurausta kaikesta. Linkittyvät.

Kotona ollaan, Juhannus ja kaikki hyvin. Tiskikone kunnossa, kokko rannassa odottamassa tuulen tyyntymistä, rouva pelastettu kanavasta.  Toivottavastin ei tule enää mistään stressiä kummallekaan... Koetetaan siis välttää vaikeita aiheita ja provosoivia äänensävyjä.

PS. Miks helvetti vieköön on niin vaikeeta puhua toiselle ihan ilman mitään sarvia ja hampaita? Sille läheisimälle pitää uskaltaa riisua naamari. Kertoo, mistä kenkä puristaa ja miks haluun riidellä.

Yleiskuva