Kaarinan kotisivu

Usein mietin, kun paljastuu jokin väkivalta- tai henkirikos, kuinka monen ihmisen elämään se vaikuttaakaan. Ei pelkästään urhiin ja tekijään, vaan heidän läheisiinsä ja ystäviinsä. Millaista on olla murhaajan äiti? Paloittelumurhaajan, lapsenraiskaajan ja -tappajan... Niiden isis-poikien, jotka videolla tappoivat panttivankeja?

Eilen tuli Teemalta hollantilaisen Herman Kochin kirjaan Illallinen (2009) perustuva italialainen leffa Lapsemme. Muuteltu oli sopivasti. Kirjan tarina tapahtui miltei kokonaisuudessaan ravintolassa illallisella. Illallisella, jossa hovimestari esitteli joka ruokalajin (raaka-aineiden kasvupaikan jne) ärsyttävän yksityiskohtaisesti pikkusormi pystyssä. Tämänhän tietenkin osoitti oivallisesti asioiden tärkeysjärjestystä. Joka tapauksessa idea oli se, että illastavien veljesten lapset, serkukset, olivat hakanneet spurgutädin pahanpäiväisesti ja jättäneet sitten kadulle kuolemaan (kirjassa jopa sytyttäneet palamaan, filmissä vain pohtivat, miten hauskaa sekin olisi ollut pelkän potkimisen sijaan) ja koko tapahtuma oli tallentunut valvontakameralle. Tätä filmiä pyöritettiin  poliisitv:ssä ja pyydettiin silminnäkijöiltä tai potkijat tunnistavilta apua.

Vanhemmat joutuivat miettimään omaa kantaansa. Antaako lapset ilmi vaiko ei? Siinä olivat sukulaissuhteet ja parisuhteet koetuksella! Kirjassa toinen veljeksistä oli nouseva poliittinen tähti, filmissä molemmat omalla tavallaan arvostetussa aemassa. Toinen asianajaja, jonka omatunto ei pahemmin kolkuttanut, kun hän sai rikollisen pelastettua vankilatuomiolta, toinen kirurgi, joka joutui katsomaan ihmisten, lastenkin, kärsimyksiä silmästä silmään joka päivä. - Mahtoivatko muutkin ihmiset tunnistaa valvontakameran nuoret? Valehdellako heille alibi? Oliko kuolemaan johtaneen pahoinpidellyn elämällä oikeastaan niin väliä, hänhän oli vain pahainen haiseva spurgu, yhteiskunnan alimmalla tasolla, ihan pelkkä kuluerä veronmaksajille? Oppisivatko nuoret kuitenkaan mitään, jos heidät tuomittaisiin vankilaan (filmin mukaan ala-ikäiset voisivat saada 6-12 vuotta vankeutta -nähtävästi Italiassa-, mutta aiempi hyvä maine saattaisi jopa ensikertalaisina säästää heidät  vankilalta)? Vai olisiko heidän elämänsä sitten pilalla? Olisiko se pilalla joka tapauksessa tämän teon vuoksi?

Vaikka mitä tapahtuu elämässä ja lastenkin kanssa, saa olla kiitollinen, että ei ole joutunut sellaista taakkaa kantamaan. Mitenkä ihmeessä siitä ikinä selvitään? 

Mutta siis: mitä sinä tekisit?

Yleiskuva