Kaarinan kotisivu

Tietenkin tiesin, että tuossa facebookin mainoksessa puhutaan kulmakarvoista, eikä mistään etanoitten kokoontumispaikoista puutarhassasi (tyyliin kulmankundit,jolloin neuvona olisi tietenkin ollut tarjota porukalle ilmainen kierros olutta ja haudata sitten juopuneiden etanoiden ruumiit vähin äänin jonnekin pihan perille osana luonnon kiertokulkua 

).

Mutta kun näin tuon lauseen, oli tietenkin katsottava video, jossa neuvottiin tekemään täydelliset kulmakarvat. Nehän ne ovat juuri tällä hetkellä se tärkein osa päivittäistä meikkiä. Eipä videosta mitään ihmeohjetta löytynyt, siihen on tyydyttävä, mitä luoja on antanut ja josta sitten itse on lopullisesti osan karsinut jonkun muinaisen muodin innoittamana. Ja vähän sitten töpöttelee väleihin kynällä ja se on siinä! Mutta eipä selvinnyt myöskään, mitkä ovat etanakulmat. Etanakulmat??? Ajatella, kun kuljen tuolla raitilla, silmäilevätköhän nuoret muotitietoiset daamit minua säälivästi: hui, mitkä etanakulmat.

En tahdo millään päästä eroon ajatuksesta, siis siitä etana... Noh. Mutta tämä meikkaaminen. Siitä lähtien, kun about 15-vuotiaana jossain rivarimme kulman takana suttasin kiireesti silmiini mustaa ja huuliini punaista ja kotiin tullessani yritin poistaa kaiken ja sitten tulikin jo ...torumiset... (itse asiassa, tunnustan, että olen tässä lieventänyt huomattavasti äitini reaktiota!). Olen aina meikannut, kun on ollut komplekseja. Meikki on osa minua, et varmaan tuntisi minua naama pestynä.

Lapsenlapsi pyysi sukeltamaan. "En minä voi! Menee meikit." Hän siinä tuhahteli, että miks pitää meikata, se on ihan turhaa ja tarpeetonta, johon minä vakuuttelemaan, että varsinkaan mummin iässä ei ole tarpeetonta. Eihän kukaan edes näksi, missä mun silmät on, jollei niitä merkkaisi naamaan. Nuorempana pohdin silti itsekin paljon tätä asiaa: miksi naiset maalaavat kasvojaan? Mistä se juontaa? Tietenkin tiedän, että juontaa jostain varhaisesta Assyriasta tai Egyptistä vai liekö Kiinasta, jostain luolaihmisistä jo ehkä. Eläinkunta nyt vain  on sellaista, toinen sukupuoli vain pörhistelee, useimmiten urokset, joskus naaraat. Ihmisillä pääosin naaraat. Tosin historia kertoo muustakin ja nykyisinhän miehet taas kunnostautuvat tällä saralla.  

Muutenkin itseään koristellaan, vaatteilla koreillaan, tatuoinnit (joita en käsitä, kun itse olen niin vaihtelunhaluinen ja tatskat ovat periaatteessa ikuisia), korut, kampaukset...

Joku sanoo, ettei ole aikaa aamuisin. Ei vai? Mulla menee tasan 2 minuuttia perusmeikkiin, mutta jos haluan paremman tuloksen, ehkä 5 tai max 10. Mikä siinä nyt niin paljon aikaa vie? Kynä käteen ja menoks! - On minulla kyllä joku ystävä, joka ihan tosissaan sanoo, ettei hän pysty, ei kerta kaikkiaan osaa. Ja on kiitollinen, jos minä meikkaan hänet. Joskus menee oikein kosmetologille meikkaukseen tai ainakin ripsien pidennykseen.

Se taito, että osaa meikata sopivasti. Itselleen sopivasti, ikäänsä ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivasti, sopivasti töihin, juhlaan, anopille, uimarannalle, se se on se jokin. Se saattaa olla se, jota ei itse huomaa eikä osaa sanoa. Kun katselen noita nuoria tyttöjä mahtavine ripsineen ja törröhuulineen ja upeine ei-etanamaisine kulmakarvoineen, teksi mieli alkaa neuvoa. Ei noin, ei ei, pestääs nyt koko homma pois ja annetaas sen botoxin liueta sieltä huulista. Ja aloitetaas alusta, minäpä näytän.

Minäkö? Meikkitaiteilija luojan armosta?  

Joskus mainoskuvausmeikki (olen harvakseltaan ollut mainosmaillina) on itkettävän karmea. En kehtaa sanoa meikkaajalle, että ei noin, en tunne itseäni. Peilistä katsoo vieras ihminen. Mutta mistä minä tiedän, ehkä sen kuulusikin mennä just noin. Ehkä sen (oman) naaman, johon olen tottunut, kuuluisikin näyttää toisenlaiselta.

Vielä on selvittämättä, millaiset ovat etanakulmat. Siinäpä vasta probleemi.

PS. Äiti itse alkoi meikata vasta myöhemmällä keski-iällä...

Yleiskuva