Kaarinan kotisivu

Eilen loppui tanskalainen sarja Perilliset. Loppuasetelmassa koko suuri perhe kaikkine lisukkeineen istui juhlallisesti tuoleilla vaaleansinisissä paidoissa, jokaisella sylissään suuri kala. Kuollut kala. Ulkona koko kylän asukkaan katselivat sinisissä vaatteissaan kartanon seinälle heijastuvaa kuvaa.

Huh. Aika mieletöntä. Nauratti, mutta pani myös miettimään. Koko tämän tuotantokauden teemana oli luonnonsuojelu. Taide ja aktivistit olivat asialla, oli myös luomusikalan perustamista, oli myös oikeustaistelua päättäjien ja firmojen häikäilemättömyyttä vastaan.Oli ihmisten kehityskaarta, omien arvojen uudelleen arviointia, tärkeysjärjestyksen etsimistä.

Oheiskertomuksena kulki pienen Melody-tytön elämän alku: aikuisten, neljän sisaruksen  isä (erikoinen, todella boheemi tapaus!) oli tekaissut teinitytön kanssa lapsosen, joka jäi sisarusten huollettavaksi. Yhdessä jaksossa järjestettiin Melodyn synttäreitä, 4 v. Synttärikemut olivat sellaiset, etteivät meidän mcdonalds- ym. kekkerit vedä vertoja. Jokaisella vanhemmalla sisaruksella oli rooli, kun lapsivieraat kulkivat sukukartanolla kohteesta toiseen. Synttärit olivat tärkeät, jokaisen kuului osallistua! Jotenkin koko sarjassa jokainen henkilö oli tärkeä, jokaisesta välitettiin ja huolehdittiin.

Ja se loppukohtaus! Piti saada aikaan installaatio, jossa sarjassa kuolleen teinitytön kuva (ainakin) heijastettaisiin veden pintaan. Mutta kun kuvan käyttöön heltisi lupa vasta viime metreillä, eräs päähenkilöistä, taiteilija, oli kehitellyt toisen idean: koko suku edustaa elämää, elävää vettä, kalat edustavat sitä, mitä me elävät saamme, jollemme lakkaa saastuttamasta meriämme, maailmaamme. Kuolemaa. Loppuratkaisun kai piti osoittaa myös, että tämä teinityttö ei kuollut turhaan, kun hän kuoli Green Peace-tyyppisessä tempauksessa, jossa oli ollut tarkoituksena tehdä jokun taideteos, filmi tms, ihmisten herättämiseksi.

Hieno sarja. Tanskalaiset osaa.

Yleiskuva