Kaarinan kotisivu

tunteen suuri lupaus...

Katsoin elokuvan "Kaksi tarinaa rakkaudesta". Joltain Ylen kanavalta se tuli. Mikä lie leffa. Pamela Tola pääosassa. Tavallisen näköinen blondi, kyllähän me Pamela tunnetaan. Kukapa meistä näyttäis miltään ilman meikkiä! 

Hyvä luoja, miten jysähtikään tämä elokuva! Olin vain vähän surffailut, että mikähän tuokin filmi mahtaa olla, noh, vilkaistaanpa. Nuo suomi-filmit, ne nyt on niitä... Nyt, jos en ois nyt naapureiden erouutista jo tarpeeksi itkenyt, niin oisin ehkä herkistynyt tänkin filmin ääressä. Mutta tässä iässä kyyneleet ovat jo kortilla (= nyt on tarpeeksi itketty, välillä tuntuu, että koko maailman sivu!). MUTTA siis: Pamela Tola, aika tavallisen näköinen ja oloinen suomalaismimmi, mutta näyttelijä VIIMMESEN päälle. JOS ei ne kyyneleet siis ois jo loppuneet ja normaali kyyninen olotila jo vallannut sieluni, niin... Itkeminen nimittäin -tietyssä määrin - helpottaa ahdistusta. Eikös ne tiedemiehet sen jo oo todistaneet?

Mutta siis: miten hieno filmi! Miten harvoilla kuvilla, sanoilla, eleillä ja ilmeillä oli tulkittu ne tunteet ja tunnelmat. Ihan kuin ois ollut mun elämääni... Noinhan se just on ollut, noinhan  se just on mennyt. Joku on lähellä, mutta sitten taas niin etäällä. - Leffassa oli kaksoisrooli jollakin norjalaisella komistuksella. Toinen hänen esittämistään  kavereista oli hieman sellainen nyhverö nyyssönen, pikkusen murjottajan vikaakin tällä oli, toinen taas oli iloinen juppi-tyyppi. Hyvä näyttelijä tämänkin!

Hassua: kuuntelen tässä samalla Youtubea. Sattumalta Paula Koivuniemi ja Vesa-Matti Loiri laulavat yhdessä tuolla "Eilen kun mä tiennyt vielä en". Niinpä. Niinhän se on.

Yleiskuva