Kaarinan kotisivu

ne ovat joskus himmeitä ja harmaita, mutta ne ovat olemassa...

Ei olis tullut mieleenkään ikinä kuunnella jotain Apulantaa. Ei oo sellainen huutaminen minulle, ei. Mutta jo edellisellä Vain elämää-kaudella, sillä siis, jossa oli Toni Wirtanen mukana, tajusin, että tässäpä vasta kova kaveri. Niin kova, että uskaltaa olla pehmeä. Musiikki ei oo sitä, mitä minä haluan kuunnella musiikkina, sanoistakaan ei saa selvää. Mutta nämä ohjelman superartistit, jotka tekevät Tonin musiikkia toisella tyylillä, vautsi, he saavatkin siitä irti ihan eri soundin! Ja sanat alkavat elää. Mikä taiteilija Toni onkaan! Runoilija ja muusikko.

Katselin tänään tallennuksesta Toni Wirtasen päivää. Kaikki esitykset olivat hyviä. Uskomattomia taiteilijoita, että he todella laittavat itsensä likoon, näkevät vaivaa, uskaltavat. Koko ohjelma on kuin terapia-istunto, siinä on pakko ajatella myös omaa elämäänsä. Joku Cheek, joka on tainnut olla melkoisessa pyörityksessä, kuinka hän nuorella iällään on edes kestänyt kaiken sen. On pitänyt olla kovis ja cool.  Hänestä on saanut vaikutelman, että on pinnallinen tyttöjen naurattaja. Vaan eipä olekaan. Elämä - siperia - on opettanut. En ole lukenut kirjaa hänestä, en tiedä siis hänestä yhtikäs mitään. Mutta että hän esittää sydänverellään Wirtasen kappaleen Jumala. Se vasta jotain. Kuuntelepa netistä. Koulukiusatusta, luo niin elävän kuvan, että paremmasta (tai pahemmasta) ei väliä. Oliko se muuten Cheek vai kuka näistä rap-artisteista, jonka Niinistö pyysi mukaansa kaveriksi koulukiusaamisen lopetus-kampanjalle? - Esityksen katsottuani vakuutuin, että Cheek oli tosissaan asian kanssa, ei pelkästään esittänyt, vaan ajatteli asian juuri niin. HIENO kappale, uskomaton esitys, hyvä Cheek! - Oli myös pakko katsoa alkuperäinen esitys (video) tästä kappaleesta. Siihen tuntuu olevan koottu koko elämän kirjo. 

Siltsu oli myös hyvä. Wirtanen epäili, ettei Jari oikein tykkäisi tämän tapaisista jutuista, mutta myös tämä oli myös panostanut. Siltsu-parka, onkohan hän niin hajalla ja ahdistunut, että huumeet ovat olleet ainoa keino selvitä. en hyväksy, en MISSÄÄN nimessä, mutta ymmärrän. Sitä miettii, onko Jari aina pienessä pöllyssä noissa ohjelmissakin, ujous ja epävarmuus saadaan lukkojen taa, kun otetaan pienet pillerit. Paniikkikohtauksen pelko. ADHD jyllää.

Jenni Vartiainen super, Kaija Koo supersuper. Jokainen antoi itsestään, jakoi palan elämäänsä. Ihan kuin kameroita ei olisi läsnä. Mitähän ne puhuvat noin syvällisen päivän jälkeen, sitten kun kamerat on sammutettu ja kameramiehet, lattiamanut, äänimiksaajat ja ohjaajat ynnä muut istuvat iltaa, ehkä yhdessä, ehkä erikseen? Mahtaa olla kaikille melkoinen viikko!

PS. Joku kolumnisti kirjoitti juuri Hesarissa uusista lyyrikoista otsikolla "Sanni on uusi kansallisrunoilija". Niin voi sanoa monesta muustakin nuoresta ja vähän vanhemmastakin lauluntekijästä. Kuvataan yhteiskuntaa ja ihmisenä olemista monelta kantilta, monen sukupolven näkökulmasta. Mitä rikkautta! Ihanaa, kun meillä on tuollaisia tositaiteilijoita, jotka muuntavat meidän tunteemme sanoiksi ja säveliksi.

Yleiskuva