Kaarinan kotisivu

Kansalais-, veljes-, sisällis- vaiko peräti vapaussota? Miten sitä kulloinkin kutsutaan (meidän sotaamme ja muidenkin maiden sisäisiä sotia), riippuu näkökulmasta, henkilön identiteetistä ja henkilökohtaisesta historiasta. Mutta särähtihän se vähän tällaisen salonkisosialistin korvaan, kun eräs vanha herra eräässä palaverissä loihe lausumaan - ja lausui sanan painokkasti ja monta kertaa - että kun ensi vuonna on sitten 100 vuotta kulunut vapaussodastamme, niin... Vapaussodasta.

Miten paljon meitä manipuloidaan uskomaan sitä ja luottamaan tähän. Missä piilee totuus siitä, mitä olisi tapahtunut, jos niin tai näin. Eihän sellaista totuutta tietenkään ole olemassa, koska sitä ei tapahtunut. Meitä ei valloitettu, meistä ei tullut suuren sosialistisen Neuvostotasavallan osaa, ei edes enää autonomista osaa, eikä löyhin sitein rautaesiriippuun kiinnitettyä Suomi-neitoa. Mutta OLISIKO tullut, jolleivat valkoiset olisi voittaneet? Moni varmasti on vieläkin vakuuttunut siitä, että olisi. Jo sisällissota olisi ratkaissut asian, siis jos punaiset olisivat voittaneet, siksi sitä on parasta kutsua vapaussodaksi. Näinkö? Ajoivatko punaiset todella liittymistä Venäjään? Eiköhän vain kommunistista järjestelmää, tai sosialistista. Koska juurihan meille oli Neuvosto-Venäjän bolsevikkihallinto myöntänyt ihan täydellisen itsenäisyyden. Nytkö heti kuitenkin olisi otettukin käskyt Moskovasta (eikö niitä siltikin otettu seuraavat 50 vuotta?).

Voi voi, vaikeaa. Ja sit soditaan, kidutetaan ja tapetaan. Valehdellaan ja juonitellaan, vainotaan ja vihataan. 

Sosialistisesta yhteiskunnasta haaveilevat  tietenkin hakivat vain oikeudenmukaista olotilaa, sitä, että työläinen saisi palkkansa työstä ja siedettävät - hyvät - elinolot. Vaikka joku on rahoittanut tuotantovälineet, ei se silti tarkoita, että niitä käyttävät joutuvat orjan asemaan ja heidän tekemänsä työpanoksen tuotto menee suurimmalta osin pelkästään tuotantovälineiden omistajille. No niin, kommunismin ja sosialismin idea ei toteutunut. Ihminen on liian ahne. Sitäpaitsi joku on osaavampi ja ahkerampi kuin toinen. (En sanonut, että saattaa joku laiska ja tyhmä olla perinytkin jotain... Enhän sanonut?). Sosialismin ihannevaltionhan me näemme nyt uhittelemassa tuolla Kiinan ja Japanin välissä.

Eilen näin elokuvan Ikitie. Paitsi, että oli hyvä elokuva, hyvin näytelty, myös historia tuli pieneltä osalta elävämmäksi. Miten kävikään niille idealisteille, jotka läksivät rakentamaan suurta sosialistista valtakuntaa! Jossakin näin heitä kutsuttavan elintasopakolaisiksi. Sitähän he olivat: paremman elämän toivossa muuttivat laman keskeltä Amerikasta Neuvostoliittoon. Niin kuin moni tekee vieläkin, tosin suunta ei enää ole Venäjälle. - Miten kävi pasifisti Jussi Ketolalle? - Kun vastapuolella on sadisti häntä sokeasti tottelevine robotteineen ja puhetta ei uskota eikä haluta ymmärtää. 

Maailma on aina jakautunut. Monin eri tavoin, on rikkaat ja köyhät, on viisaat ja yksinkertaiset, sortajat ja sorretut jne. Joidenkin kohtalona on kärsiä.

Toinen juuri näkemäni elokuva Victoria ja Abdul, tietenkin ihan erilainen kuin Ikitie, mutta kertoi myös luokkajaosta, rotusorrosta ja uskonnon varjolla tapahtuvista typeryyksistä. Hyvin ajankohtainen, vaikka ajankohtana olivat 1800-luvun loppuvuodet! (Judy Dench kuningatar Victoriana oli aivan mahtava! Missäpä roolista Dame Judy Dench EI olisi loistava!). Siinä oli muutama kohta: Buurisota. Ai miksi? kyseli kuningatar. Ja toinen  juttu: elokuvan mukaan Intian muslimit olivat aloittaneet sodan hinduja vastaan, koska nämä olivat voidelleet sianihralla kärrinpyöriään. Nääs, Allah saattais siitä pahoittaa mielensä.

Yleiskuva