Kaarinan kotisivu

Olipa se hauskasti sanottu Saska Saarikoskelta. Hän kirjoitti Hesarin kolumnissaan 15.10., että "kökötämme historian odotushuoneessa, jossa vanhat systeemit eivät enää toimi, mutta uusia ei vielä ole keksitty." Sitten oli hyvät ja huonot uutiset: hyvää on se, että ennenkin on selvitty, opitaan ja elämä normalisoituu, huonoa on se, että siihen voi mennä aikaa, eikä kukaan tiedä, mitä tapahtuu sitä ennen. Niinpä.

Maailma on totisesti myllerryksessä. Joskus 60-luvulla hoettiin, että varokaa, keltainen vaara uhkaa, kiinalaiset vyöryvät pian massoittain länteen (intialaisista, pakistanilaista jne ei puhuttu mitään). Nythän taitaakin käydä niin, että kiinalaisista tulee parhaita ystäviämme. Lännen ja pikkuisen Suomenkin. Kauppa käy ja teollisuus kukoistaa. Mukavat kiinalaiset kuvaavat tuomiokirkkoa ja lentävät lappiin Joulupukkia tapaamaan. Ja jättävät meille paljon euroja. Massat kyllä vyöryvät tänne, mutta paljon lähempää. Ja uhka tulee myös Atlantin takaa. Paitsi, että eiköhän siellä tässä kolmen vuoden sisällä taas tapahdu: mars, käännös vasempaan päin! Lepo!

Historian odotushuoneessa. Ikäänkuin lepotilassa, kuulostellen. Odottaen, mitä tuleman pitää. 

Jos ajattelee aikaa vaikkapa 500 vuotta eteenpäin (jollei se Niburu-planeetta sittenkin pyyhkäise koko meidän historiaa olemattomiin, nythän sieltä jo pukkaa kiveä, onneksi sentään ohi viuhahtaa, näin lupaavat tieteilijät), mitenkähän tätä aikaa silloin nimitetään? Ei ole pimeä keskiaika, ei ole valistuksen aika, ei ole teollistumisen aika. Rotujen sekoittumisen aika, tietotekniikan aika, ilmaston muutoksen aika, myöhempi pimeä aika...Miten pitkäksi lasketaan mikin aikakausi, mistä alkaa uusi? 

Kun kommunismi romahti ja katosi vähitellen kaikkialta (yksi vielä sinnittelee, mutta saattahan se niinkin käydä, että se oranssi pappa pistää sen matalaksi), historian kirjat menivät uusiksi entisissä rautaesiripun maissa. Niihin ei pelkästään lisätty kommunismin jälkeistä aikaa, vaan valheet jouduttiin poistamaan ja kertomaan totuus (pravda!).

Tuosta pravdasta tuli mieleen: satuitko näkemään venäläisen elokuvan vuodelta 2014: Leviathan. Loistava leffa! Wikipedian mukaan perustuu tositapaukseen. Ympäristönä ankea kaupunki Kuolan niemimaalla, korruptio kukoistaa ja viina virtaa. Eli vaikka kommunismi on haudattu, ei sitä niin vaan opita länsimaista demokratiaa. Se vaatii monta sukupolvea. VAikka kännykät pelaa ja katumaasturit näyttää takavaloja.

Demokratiaa on lännen isoveli tyrkyttänyt muslimimaille jo vuosikymmeniä. Maiden kansalaiset tekevät siitä oman versionsa, kussakin maassa sen mukaan kuin Allah ja ajatollahit sallivat. Huivilla tai ilman. Ympärileikkauksilla ja 40 päivän paastoilla sekä 70 neitsyellä taivaassa. Muistuu mieleen kaukaiselta Indonesian matkalta, kun opas, joka innokkaasti esitteli kuolemaan, hautajaisiin ja kuivuneisiin vainajiin liittyviä rituaaleja, halusi kovasti korostaa, että hän on harras kristitty.

Vaikka Saarikoski sanoi mukavasti, on siinä semmoinen vire, että näinköhän syttyy kolmas maailmansota. Kaikki kaikkia vastaan. 

Yleiskuva