Kaarinan kotisivu

ja keski-ikäiset enbusket.

Pirkko Arstilan kolumnia en ole lukenut. Siinä hän moitti jotain nimeämätöntä nuorta naista karmeasta pukeutumisesta. Tottahan Arstila haastoi. Rikoo on riskillä ruma, kyllä me kaikki oltiin vielä 80-luvulla yhtä mieltä tästä Mikko Alatalon kanssa. Arstilan teksti ilmestyi netti-ET:n sivulla ja aiheutti some-myrskyn. Aina jossain myrskyää, joskus on hauska lukea ihmisten raivokkaita kommentteja puolesta ja vastaan jonkun asian tiimoilta. Yleensä ne aina menevät henkilökohtaisuuksiin ja v***t ja p*****eet lentelevät.Tai onko se oikeastaan hauskaa? - Mutta siis kolumnin sisällöstä tiedän vain välikäsien kautta: lökäpöksyihin, jonkinlaisiin leggingseihin tai verkkareihin oli tyttö ollut pukeutuneena ja muhkea peräsin ja pulleat purjeet olivat siinä tarjoutuneet koko komeudessaan Arstilan silmäniloksi.

Niin että mitä siitä. Paitsi että ET (jota Tuomas Enbuske puolestaan Iltalehden kolumnissaan nimitti Elämä Takana - lehdeksi, osoittaen kuuluvansa ikinuorten joukkoon, joka ei koskaan, ei ikinä, aio vanheta) poisti kolumnin, kun siitä niin  monet olivat pahoittaneet mielensä.

En minäkään tykkää monista nykynuorten asusteista, poikien persauksista lököttävät pillifarkut, jotka jollakin ihmekonstilla juuri ja juuri pysyvät jalassa, kalsareitten tietenkin pitää ehdottomasti näkyä, pipot päässä oli kesä tai talvi, sisä- tai ulkotila. Tytöillä taitavat napapaidat onneksi olla jo menneitten kesien unelma-asuja, jotka mukavasti paljastivat napakorun, mikäli kyseisellä yksilöllä eivät vatsamakkarat pursuneet yli. Mutta entäs keski-ikäinen tai vanhemmanpuoleinen unisex-kansa: tuulipukumuotia pareittain! Tai ukot sandaaleissaan ja beigeissä nilkkasukissaan! Rouvat baskereissaan ja säkkimäisissä välikausitakeissaan. Ruskeissa 60 denierin sukkahousuissaan kesäkuumalla (etteivät rumat suonikohjut vain näkyisi!).

Olisihan se kiva, jos ihmiset pukeutuisivat kauniisti. Jokainen itselleen ja kropalleen sopivasti. Mutta kun on pakko yrittää vetää ylleen sitä mitä muillakin on, sitä mitä netissä kerrotaan nyt olevan jokaisella hollywood-tähdellä tai pop-laulajalla. Sitä, mikä on IN! Näin me kaikki tehdään, yritetään ainakin sinne päin. Pitää seurata aikaansa... ja olla laumaeläin. Ihminenhän on laumaeläin. Jos joku neuvoo toista, nuori vanhaa tai vanhempi nuorta, eikö sitä saisi. Eikö voisi ottaa opikseen? Ainakin vähän katsastaa kriittisemmällä silmällä peiliin?

Tuomas E sitten kritisoi puolestaan näitä horisevia mummoja (ukkoja ei niinkään), jotka ärhentelevät alzheimerin kourissa, etuilevat jonoissa, vaativat itsekkäästi huomiota ja palvelua. Ja ovat tietenkin kaiken arvostelun yläpuolella. Hän kyllä "muka" itseironisesti mainitsi ehkä itsekin olevansa tulevaisuudessa tällainen vanhus, joka dementoituu ja öykkäröi sitten sillä varjolla. On nolo vanhus. Nolo. Enbusken kolumnista minulle jäi vahva mielikuva, että hän hieman nuoleskeli nuorisoa. Että hänetkin vielä luettaisiin edistyksellisiin, melkein nuoriin. - Myös hänen juttunsa nostatti raivokkaita kommenteja, puolesta ja vastaan.

Tänään uimahallissa kaksi vanhempaa täti-ihmistä arvosteli Arstilaa, että kuulema ilkeästi ja ylimielisesti oli sanonut. Että ainahan nuorisolla on oma muotinsa ollut. Niinpä. Meidän aikaan esim. vasta farkut yleensä lanseerattiin Suomenniemelle. Niitä on sittemmin ollut monenmoista sorttia, leveää, kapeaa, pilliä, rikkinäistä, kulunutta, lyhyttä, pitkää ja ties mitä lie. Vanhemmista ne eivät olleet kauniita,"ne nyt vaan eivät kerta kaikkiaan sovi pikkutakin kanssa, eivätkä pitsipuseron. "  Lättähatut, elviskiehkurat, beatles-tukat, afrot, rastat, minihameet, mikroshortsit, vuoren korkuiset olkapäätoppaukset... Aina nuorison muotia on kritisoitu ja kauhisteltu, niin kuin puolestaan muidenkin ikäryhmien pukeutumista. Mitä sitten?

Maku muuttuu muodin ja ikävuosien myötä. Ja pitäähän sen muuttua. Yhdessä työpaikassa meillä oli muuan neiti, nimeltään Gröönruuska. Hänellä oli enkelinkiharat olkapäillään ja Teinitalosta ostettu, aina viimeistä huutoa oleva asu, mutta kun oli ikää jo n. 60-vuotta, niin yhdistelmä oli naurettava. Muuta ei voi sanoa. 

Mutta jos kaikki kuitenkin vähän yrittäisivät. Muissa maissa näkee tyylikkäitä ihmisiä. Vaikkapa Ruotsissa tai Italiassa. (Kaliforniassa kansallisasuna kylläkin on leggingsit tai verkkarit ja lenkkarit!) Kuvittelenko vaan? Suomessa vallitsee Janten laki  (=mikä tuo oikein luulee olevansa?) myös näissä ulkonäkö-asioissa ja vaatetuksessa. Harva uskaltaa olla yksilö. Ainakaan  pukeutua kauniisti ja näyttävästi (niin, mikä sitten onkaan kaunista? Senhän sanotaan asuvan katsojan silmässä). Jotain erikoisen rumaa kyllä on lupa vetää ylleen, jos on rohkeutta erottua massasta. Ai, mutta kun se rumuuskin kaiketi asuu katsojan silmässä. 

Pukeutujan vapaus nuorille pimuille, tuulipukupariskunnille, lökäpöksypojille ja sananvapaus Arstilalle ja Enbuskelle.

Yleiskuva