Kaarinan kotisivu

Ajattelin, että tuota ranskalaisdokkaria Human (tänään Teemalta) en halua katsoa, koska päivä ja edellisetkin ovat olleet vaativia ja tulee taas jotain itkettäviä kuvia kolmannen maailman lapsista. Tuloksena vain huonoa omaatuntoa. - Ajauduin kuitenkin Teemalle. Jaa-ah ja huh ja huoh. En halua nähdä ihmisten hätää, en halua tätä kärsimystä, en halua tätä ikuista kysymystä: miksi???

Nyt on vielä tunti tätä dokumenttia jäljellä, ihmiset silmästä silmään, kertovat tarinaansa, kertovat sitä SINULLE, sinulle, joka istut kotisohvallasi, sinulle, jota mikään ei uhkaa, joka et ole joutunut luopumaan mistään - noh, ehkä se 10 euroa/kk Punaiselle Ristille tai Amnestylle - kiitos siitä- , kiitos kaikesta. Ethän voi muuta tehdä. Vai voitko? Otatko yhden niistä kummilapseksi tai adoptoitko omaksi? Alatko edes vaapaaehtoiseksi vanhusten tai nuorten pariin. Etkö? Ai, koska et kuitenkaan voi koko maailmaa auttaa?

Etkö jaksa, onko sinulla jo liikaa jaksamisia, tekemisiä? Onko huolehdittavia, sairautta itsellä tai läheisillä? Onko muita syitä? Tekosyitä? - Älä huoli, niin on minullakin. En voi auttaa, en voi muuta kuin kantaa huonoa omaatuntoa. Ja miksi kannan sitä sitten? Esi-isieninikö tähden, jotka antoivat tämän globaalisen kärsimyksen tapahtua vaiko siksi, että tiedän, ettei minun roponi auta, menee ehkä vain isokenkäisten pohjattomaan taskuun. Vaiko siksi, että selittelen, enkä tee mitään?

Mitä vain, mutta nyt tuossa dokkarissa on nuori poika, joka sanoo, ettei voi ikinä antaa anteeksi sinulle äiti, joka möit minut.- Poika puhuu pelottomasti kameralle, ei tee elämästään numeroa, toteaa vain. Hän on sinut itsensä ja kohtalonsa kanssa. Mutta hänellä enää ei koskaan ole olemassa äitiä, jota rakastaa, jota kaivata. Entäs minä, katsoja, miten minä kestän tällaisen? Minäkö vain venyttelen ja mietin, ottaisiko vielä lasin viiniä vai jättäiskö väliin ja meniskö nukkumaan. Hohhoijaa. Enhän minä kuitenkaan voi tehdä mitään noiden ihmisparkojen hyväksi.

Sitten on vammaisen pojan (venäläinen ?) isä, joka sanoo viisaasti: pitää oppia rakastamaan kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Sen hän on oppinut pojaltaan.

Monen näkymän ja suoraan silmiin katsomisen jälkeen: vaikkei tulisi uutta elämää kuoleman jälkeen, kuoltuamme kaikki on hyvin. Joko karman lain mukaan synnymme uudestaan sellaiseen elämään, jonka ansaitsemme tai josta nyt on vuoro oppia jotain. TAI sitten ei ole mitään. Molempi parempi.

Tytär kertoi tänään somalimaalaisesta kollegastaan  (siis ei somalialaisesta vaan somaalimaalaisesta). Miespuolinen sairaanhoitaja, opettajana Omniassa. Oli saanut jonkun apurahan meidän ulkoministeriöstä maansa terveydenhoidon edistämiseksi. Tämä Suomessa koulutettu henkilö: vie sinä nyt sitten tätä saamaasi tietoa sinne, mistä tulit! Siispä hän oli löytänyt Somalimaan keskussairaalan varastosta pari sinne lahjoitettua dialyysilaitetta, joita ei osattu käyttää. Hänpä osasi!  Nyt hän on perustanut dialyysikeskuksen, jossa hoitoa saavat kymmenet potilaat päivittäin. Eikä maksa mitään potilaille! - Eli viedään apua sinne, missä sitä tarvitaan! Opetetaan ja annetaan starttirahaa tai vastaavaa. Ottaisivat siniset ja persut tämän onkeensa. Vääntäisivät tästä sen sijaan, että vastustavat niin henkeen ja vereen, ettei yksikään muu kuin "puhdasverinen arjalainen" astu tämän maan kamaralle. 

Älä revi paitaasi, vaikka joudut katsomaan ihmiskohtaloita silmästä silmään.Sinun osasi oli nyt syntyä tähän elämään, sinun osasi oli nyt auttaa vähäisempiä edes hiukkasen. Anna se viisisenttisesi ja nuku hyvin. Hymyile ja välitä.

Yleiskuva