Kaarinan kotisivu

Katsoin ties monenneko kerran Les Miserables'in, tällä kertaa elokuvana telkkarista. Kirjankin olen lukenut kahteen kertaan (nuorena kerran ja sitten toisen kerran, kun oltiin menossa ystävien kanssa katsomaan esitystä Lontoossa. Tein heille kirjasta referaatin, että musikaalin seuraaminen olisi helpompaa). Sen sijaan en tiedä, miten paljon Victor Hugo on dramatisoinut 1700-1800 -lukujen vaihteen yhteiskuntajärjestystä, oikeuslaitosta jne. Ehkä ei paljoa, ehkä se kertoo siitä ajasta niin kuin Täällä Pohjantähden alla kertoo oman maamme historiasta - ainakin Pentinkulman ja vastaavien seutujen syrjältä.

Les Miserablesin musiikki jäi nyt taas kerran korvamadoksi: kuulen päässäni laulun One more day, jonka esittävät suunnilleen kaikki tarinan henkilöt: joku haaveilee rakkauden alkamisesta, joku yksinäisyyden loppumisesta, joku roistojen kiinni saamisesta, joku vallankumouksen alkamisesta ja uuden aamun koitosta maailmalle. Samoin upea kappale on Red and Black (Black - the dark of ages past! Red - a world about to dawn! Black - the night that ends at last, red the blood of angry men... etc etc)

Opiskelijat ja työläiset rakensivat barrikaadit, nousivat niille puolustamaan kansan oikeuksia tunnuslauseenaan Vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Mietin elokuvaa katsoessani, miten valtavan mullistuksen kyseinen ajanjakso saikaan aikaan, miten pitkälle ne jäljet ovatkaan johtaneet. Alkoi todellakin uusi aika, jossa ajassa sittemmin on vellottu moneen suuntaan. Uhreja on annettu, turhia kuolemia, loputonta tuskaa, sotia, joissa ei ole voittajia...Ilmeisesti ei tule pysyvää rauhaa milloinkaan, aina jossakin kytee ja roihuaa.

Tänään alkoi sarja Vietnamin sodasta. Pieter jo ehdotteli, että jos ei katsottaisi, tulee vain paha mieli ja menee yöunet. Voihan se niinkin olla, mutta toisaalta pitää tietää. Vaikka se tieto lisäisi tuskaa. Tämän päivän jaksossa ehdittiin vasta vuoteen 1961. Kolonialismi. Hyvä luoja, miten se sellainenkin on ollut mahdollista? Että vain joku "viisaampi ja kehittyneempi" kansa tulee ja sanoo, että terve, me tulla nyt tässä ja otetaan tää teidän kehno hallintokoneisto remontin alle ja (Ultra Brata mukaellen)  suojellaan teitä kaikelta, mitä ikinä saatattekin pelätä...

Sellainen ihminen on. Sortaa heikompiaan Luojan armosta. Samalla periaatteella sitä on viety kehitysapua Afrikkaan ja Aasiaan. Ja välillä vähän kuritetaan, pommitetaan vaikka, että oppivat olemaan niskoittelematta. Ja taas tuli uhreja, kuolleita ja haavoittuneita. Nimiä sankaritauluihin ja ristejä hiljaisille kummuille.

Arabikevät? Yhtä kaaosta. Hetki riehuttiin ja kuoltiin, sitten pantiin mellakoijat järjestykseen, mutta sanokaa minun sanoneen, että vielä se ei ole ohi. Ihmiset hakevat oikeutta. Ihmiset hakevat vapautta. Se vaan, että kun se vapaus ja oikeus nähdään kunkin ryhmän omasta vinkkelistä.

Jos ajattelee, että Ranskan vallankumous 1789-1799 pani alkuun todellisen vyöryn, miten on sitten tämä nykyinen kansainvaellus? Miltä se vaikuttaa sadan vuoden päästä katsottuna, mitä se on saanut aikaan? Sen näyttää vasta tulevaisuus, silloin se vasta on historiaa, jonka nyt vielä niin freesit lehdet ovat silloin  jo kellastuneet.

PS. Mietipä myös vaihtoehtoisia tulevaisuuksia: Tasavallan presidenttin Laura Huhtasaari pitää perinteisen uuden vuoden puheen... 

Yleiskuva