Kaarinan kotisivu

Jälleen kerran (tai oikeastaan pitkästä aikaa) kummallinen uni muutaman yön takaa. Olimme  Pieterin kanssa menossa teatteriin, jätimme vaatteita (itsepalvelu)naulakolle. Kengät myös pois ja voi, kappas vaan, ei ollutkaan pikkukenkiä mukana! Minulla oli ollut ulkona oikein kunnon pitkävartiset nokian kumisaappaat (jollaisia minulla ei oikeasti ole).  Saappaatko takaisin jalkaan vai miten? Muka pienelle näyttämölle, jonne olimme menossa, piti mennä ulkokautta. 

Äkkiä Pieter oli jo mennyt teatterisaliin, en tiedä miten, mutta minä etsiskelin sopivia lainakenkiä hyllyjen alta, jonne ihmiset olivat niitä muka unohtaneet. Niitä oli siellä epämääräisinä kasoina. Oli hämärää ja  pölyistä. En vaan löytänyt mitään sopivaa, en kyllä edes koettanut yksiäkään jalkaan (minulla oli paksuhkot mustat villasukat jaloissa). Taas pohdin niiden saappaiden pukemista, mutta kai ne olisivat naurettavat ja kiinnittäisivät liikaa huomiota. Näytös oli jo alkanut, en nyt enää voisi mennä. Tässä välissä huomasin, että naistenhuone oli se paikka, josta toinen ovi menisi pienelle näyttämölle, ei siis tarvitsisikaan mennä ulkokautta. Mutta jos se vaikka avautuisi jonnekin katsomon alaosaan, häiritsisin esitystä ja olisin silmätikkuna, jos siitä yrittäisin. Ei ei ei. Hitusen epätoivoisempana pengoin naulakoiden alta kenkiä, en osannut keskittyä niihin, vähän suututtikin, kun Pieter ei ollut odottanut minua. Miten mahtoikaan olla hänen kenkäongelmansa järjestynyt? Sukkasillaanko oli mennyt ulkokautta?

Alkoi väliaika, Pieter tuli myös paikalle. Heräsin.

Jaahas, mitähän unet merkitsevät? Mitä sanovat vanhat ja viisaat kengistä unessa? Käytetyistä kengistä, kumisaappaista, paripuolista kengistä, lainakengistä. Hm...

Yleiskuva