Kaarinan kotisivu

Minulla on ollut ilo tutustua jo vuosia sitten erääseen vanhaan herraan, korkea-arvoiseen reservin upseeriin. Hänen myötään (sekä erään tennisopettajan Vierumäeltä, kapteeni evp) käsitykseni armeijan henkilökunnasta on muuttunut (jos minulla nyt mitään käsitystä yleensä olikaan. Ehkä vain sellaista yleisluontoista karjuntaa: Katse oikeaan päin, lepo, taakse poistu.) Ai niin, myös eräs herra Upseeriliitosta aikoinaan oli samaa kaliiberia. Kohtelias, huomaavainen, selkeä, hyvä kuuntelija. Hymyilevä. Sosiaaliset taidot hallussa. - Enhän minä nyt tällaisella perusteella koko armeijakuntaa voisi lähteä arvioimaan, mutta ihminen on vähän taipuvainen tällaiseen. "Ne on kaikki sellaisia", me sanotaan usein. Hyvässä ja pahassa, niputetaan ihmisiä ryhmiksi jonkun yhteisen tekijän mukaan. Suku, maakunta, rotu, ammatti. Tiedäthän: insinöörit, opettajat, espoolaiset, somalit jne...

Joka tapauksessa, kun tämä vanha herra soittaa, tulee pelkästään positiivinen fiilis. Tai kun joudun kulkemaan hänen kanssaan palaverista samalle junalle, se ei suinkaan ole joutumista vaan pääsemistä. Mielenkiintoista keskustelua siinä käydään, siinä sitä opettelen minäkin kuuntelemaan. Kun itse soitan hänelle, hän on yleensä parhaillaan tai juuri tullut tennistä pelaamasta tai jääpalloa. Ikää on siinä 85 veen hujakoilla...

Sitä miettii, mikä tekee ihmisestä tuollaisen. Sivistyneen, toiset huomioon ottavan. Mitenkähän sitä itse osaisi olla sellainen. Kun se elämä tahtoo pyöriä sen oman navan ympärillä, eikä sitä millään jaksa muistaa, etteivät ne minun asiani ole ainoita maailmassa, eivätkä ne toisesta välttämättä ole niin erityisen kiinnostavia. - Joskus sitä törmää noihin esimerkillisiin ihmisiin. Niihin, jotka eivät karttele itsestäänkin puhumista, mutta eivät keskeytä, kun toinen kertoo selkävaivoistaan: "kuule, mun serkun miehellä oli myös sellainen joku jumi tuossa ristiselässä nimenomaan..." tai kun toinen on innoissaan lähdössä Kiinan matkalle: "mielenkiintoinen maa, olen ollut monta kertaa, hirveän pitkä lento vaan. Juu,ja ei kannata missään tapauksessa mennä Pekingiin, ainakaan tähän vuodenaikaan, turisteja tulvillaan..." Näitähän meillä kaikilla lie tuttavapiirissä, näitä besservissereitä ja ilonpilaajia (sanoo nimimerkki Tietäväinen).

Yhdestä ystävästäni kuulin sanottavan: "Aina kun menet sinne kylään, hän saa sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi, niin kuin juuri sinua olisi erityisesti odotettu!" Sellainen on kiva tunne. Sellaisesta ihmisestä sinä tykkäät, varsinkin kun toisen käytös vaikuttaa aidolta, ja ilmeisesti on sitä. Tämä ihminen on kiinnostunut muista, mutta myös hänellä itsellään on paljon annettavaa. 

Jotkut ihmiset vain joitenkin säteilevät. Heistä ei tule sitä (myös) tuttua fiilistä: voi ei, taasko joudun kuuntelemaan niitä loputtomia epäkiintoisia jorinoita tai niitä niin sanottuja huumorin kukkasia tai ehkä haistelemaan itsekehun vahvaa parfyymiä. - Päinvastoin, henkilö huokuu ympärilleen karismaa, hänen seurassaan olosi on kotoinen ja mukava. 

Yleiskuva