Kaarinan kotisivu

Voi mikä ilo taas mennä visiittiin naapuriin: Tallinnaan! Jos minulta kysyttäisiin, missä paikassa olet ollut edellisessä elämässä (siis kuvittelet ollees), niin kyllähän se on ollut Viro. Jotenkin  tulee aina niin kotoinen olo kun  menee sinne, vaikka en edes kieltä ole jaksanut opetella.

Tänään sain onnekseni Pieterin houkuteltua mukaan ihan superlyhyelle matkalle, lähtö 10.30, paluu 18.30. Syynä oli tää tuote: villipedon karkottamiseen tarkoitettu sumute, jota ei voi kotomaasta ostaa. Bear Defender. Jees.

Ollaan aamulaivalla, kyseessä on tämä upein ja parhaiten suunniteltu alus: Silja-Tallinkin Megastar. Ärsytyskynnys pysyy vielä limiitin alapuolella, matkustajia ei ole liikaa, aamukahvit maistuvat. Mukavaa: hyväntuulinen mies on parasta, mitä tiedän. Raijataan vetokärryt Viru-hotellin taa, sleltä lähtee bussi Rocca-Al-Mareen, jossa on kyseinen kauppa. Jahtpaun, vai mikä lie. Löytyi, sinne sitten! "Ei niillä täällä varmaan oo sitä". En sano mitään. En vielä sittenkään, kun niillä kuitenkin oli. Nyt olemme varustauneet tämän kesän karhujen varalle. Syömään? Ei. Vähän kierteleen? Ei. Noh, sitten vaan takas bussipysäkille. Jaama-torille? Ok. Odoteaan bussia. "Se tulee varmaan kerrann tunnissa". Bussi tulee 5 minuutin päästä. En sano mitään. Jaama-torille (jota olin moneen kertaan jo kotona hehkuttanut), sisään ja... eikun samantien ulos! Ei edes yläkertaan jatsettu kiivetä, ei edes ihan vaan hiukkasen  kurkistamaan... Eipä siis tällä matkalla jaksettu katsastaa jotain Rocca-Al-Maren kauppoja saati sitten Jaama-toria.

Taksi satamaan. En sano mitään, mutta naama on aika totinen. Nyt on kaivettava vanha viisaus  esiin: tilannetta et voi muuttaa, vain oman asenteesi voit. Tekee mieli kyllä murjottaa, mutta paras on painaa oma fiilis villaisella. Onnistuu. Loppumatka sujuu hyvissä tunnelmissa. 

Jaa, entä sitten tämä Tallinna, arkkitehtien lekkikenttä! Yksi talo on verhoiltu katutytön verkkosukalla, toinen tikkupelin sortuneilla seipäillä, jollakin on vihreitä ulokkeita, toisella punaisia seiniä tai piikkejä katon reunoissa. Kenenkään ei ole tavinnut kunnioittaa edes naapuritalon arkkitehdin näkemystä. Mikä sillisalaatti. Vähän samanlaista on Hollannissa (kaupunkien vanhoja keskustoja lukuunottamatta). Mutta siellä on koti, siis Virossa - ja Hollannissa.

Yleiskuva