Kaarinan kotisivu

Pieter oli mennyt jo nukkumaan. Hän ei voisi vähempää välittää joistakin typeristä Euroviisuista. Mutta minä, perinteen pakottamana/innoittamana (yliviivaa tarpeeton) jäin tietenkin katsomaan. Pieter oli kuitenkin serveerannut lasin viiniä sohvapaikalleni ja laittanut filtin tuolille siltä varalta, että tahtoisin kääriytyä lämpimään.

Ennenvanhaan, aikojen alussa, vuonna yksjakaks, tehtiin taulukko kaikista kappaleista, annettiin pisteet yhdestä kahteentoista. Koko perhe siinä syynättiin silmätarkkana. Siihen aikaan ei vielä ollut jotain semifinaaleja. Lapset oli innoissaan. Oli yhdessä olemisen fiilis, oli yhteen kuulumisen fiilis. Oltiin tiimi. Ajat muuttuivat. Ajat ovat muuttuneet.

Nytpä sitten katselin viisuja. Hieno show, Saara oli ihan ok. Mutta, pitäisikö olla jotain sanomaa? Jossakin USA:n kanavalla on kuulema hehkutettu sitä, että hän uskaltaa olla lesbo ja että kappale kertoo siitä, kun tulee ulos kaapista. Mutta entä sitten nämän Italian ja Ranskan kappaleet? Tai Bulgarian biisi, jossa oli eri rotuja? Ei menestystä. Italia: terrorismin vastainen, ai mitäh, voisko vähempää kiinnostaa? Ranskan iki-ihana. liikuttava kertomus vauvasta, joka syntyi pakoilaisveneessä Välimerellä: Je m*apelle Mercy. Ja kun joku ojensi auttavan kätensä,  olen elossa. Mutta eihän se nyt oo mitään.

Israel voitti. Ok, mikäs siinä, feministibiisi, hästäg, hyvä juttu. Siis ihan oikeasti. Muistan jonkun radio-ohjelman aikoinaan, jossa kerrottiin siitä, miten paljon Euroviisuilla on tehty politiikkaa (vrt Ein Bisschen Frieden, ei bisshechen Glück... ja monia muita (googlaa!), en jaksa nyt itse etsiä netistä.

Mutta ihmettelen nyt näissä 2018 viisuissa, että tuo mainittu Ranskan biisi, Mercy, ei voittanut, tai Italia, jolla oli suorasukainen biisi siitä, mitä hallaa uskonnot tekee meille ja miten mikin uskonto kusettaa meitä.Olikohan se ihan näin, vai oliko vain sinne päin. Who konws. Nyt puhgaltaa taas uudet tuulet.

Hassua, en uskalla sanoa itse mitään enää ihan suoraan. Sori. Mutta saatkohan seuraavasta alla olevasta auki Laila Kinnusen esityksen (oliko se meidän ihan eka osallistuminen Euroviisuihin?). Tuohon aikaan meidän varmaan vielä luokiteltin joihinkin rajantakaisiin, rautaesiripun takaisiin.  Surkeeta, oisko tässä kuitenkin jotain sellaista, että ollaan niin syrjässä, oman tiemme kulkijoita...

Mikä tässä oikein on? Saaran kappale oli ihan hyvä siinä missä muutkin. Parempi ainakin kuin Hollannin. Mutta...??? Hollannin kappaleessa puhuttiin texasilaisskalkkarorokäärmeistä, mikä hitto siinä sitten vetää enemmän äämestäjiä? Kuka tietää. Mutta katso Lailaa. Hänen esityksensä kertoo jotain meidän omintakaisesta, suomalaiseta sielusta. 

Me ollaan me. Hyvä me!

https://youtu.be/xMu44znU-8A

Yleiskuva