Kaarinan kotisivu

Pääsin juuri loppuun pienellä tihrutekstillä painetun romaanin Sokean miehen puutarha. Kirjoittaja on Lontoossa asuva pakistanilainen mies, Nadeen Aslam. Piti tarkistaa oikein Wikipediasta, onko kirjoittaja mies vai nainen, niin on nimi vieras, siitä ei sukupuolta edes arvaa.

En nyt oikein osaa arvioida, oliko teos kirjallisesti hyvä vai miten (toisin kuin  Elena Ferranten Napoli-sarja. Se on loistava. Melkein en malta odottaa syksyä, jolloin neljäs osa on luvassa), ehkä tämäkin oli, ainakin vei mukanaan. Mutta ennen kaikkea voi sitä islamilaista kulttuuria, joka kirjasta avautuu!  

Islam, niin raadollisena kuin vain voi. Arkipäiväisenä. Naiset eivät esim. saa mennä hautausmaalle, portilla odottaa mustiin pukeutuneita ekstrimisti-musliminaisia kepit käsissään. Niillä he surutta pieksävät ómaistensa haudoille yrittäviä, joiden vuoksi kuulema Allah rankaisee koko maailmaa.  Ja kuollutta ei kukaan saa katsoa, eivät miehetkään. Mikähän se syy nyt taas olikaan.

Ollaan Pakistanissa, ollaan Afganistanissa. Amerikkalaisia vihataan kuin ruttoa. Mies päättää pelastaa haavoittuneen amerikkalaissotilaan, vaikka pelkää tätä kuollakseen. Kaikki, jotka saavat tietää tästä, ovat raivoissaan. Nainen, opettaja, se ainoa, joka kylässä osaa englantia, ei uskalla olla tulkkina, koska hänet voitaisiin tappaa siitä hyvästä. Joku on tietävinään, että heillä on oikeus tappaa 4 miljoonaa amerikkalaista, vammauttaa niin ja niin monta sekä kiduttaa tiettyä määrää. Allahin tahdosta ja kunniaksi. Joku kuitenkin uskaltaa mielessään  epäillä koko Allahin olemassaoloa, huomenna aikoo kertoa sen sukulaisilleen. Huomenna, niinpä. Toisaalta, talebanit ja al-quaida kiduttavat niitä "vääräuskoisia" muslimeja, joiden on syytä epäillä jotenkin  veljeilleen amerikkalaisten kanssa.

Amerikkalaisen pelastanutta auttaa ikivanha käppyräinen mies, ehkä jo tarpeekseen nähnyt ja elämää ymmärtävä. Hänen kanssaan pelastaja juttelee, toteavat, että länsimaisia ei voi ymmärtää, ei ikinä eikä millään. Ihan kuin voisi tietää, mitä syntymättömät ja kuolleet ajatelevat. Entä muslimeja? (Tänään Rotterdamin keskustassa kulki pariskunta: mies lyhythihaisessa hellepaidassa, nainen vartalon ja kasvot peittävässä mustassa kaavussa - hijab, niqab, burka? Miten me ikinä voitaisiin ymmärtää? Ihan kuin tietäisi, mitä syntymättömät ajattelevat! Tai kuolleet!)

Kaikkia eri tavalla ajattelevia, omasta kulttuuritaustastaan käsin maailmaan ja yhteiskuntaan suhtautuvia yhdistää kirjassa viaton lumileopardin pentu. Sitä on hyvä helliä, sitä kohtaan kaikilla on samat tunteet. 

Yleiskuva