Kaarinan kotisivu

Se ero kulttuurissa Suomen ja Hollannin välillä ei ole niin suuren suuri. Siistejä ollaan, samoja ruokia syödään, lohta (kallista Hollannissa: pari fileviipaletta maksaa 7 euroa, meillä saisi sillä jo melkein koko lohen) ja silliä (hollantilainen on vähemmän suolaista, sitä syödään kokonaisina fileinä raa'an sipulin kanssa, pakattuna samaan pakettiin fileiden  kanssa), makkaraa ja kyljyksiä, jugurtteja ja jätskiä, olutta ja viiniä (edellisiä on  tarjolla sopuhintaa sikspäkkeinä, terassilla pienissä laseissa, jälkimmäistä on pullokaupalla tarjolla paikallisessa s- tai k-marketissa, alkaen 3-4€/75 cl. Meillä tallustellaan edelleenkin viinien perässä Alkoon). Kahviaika tarkoittaa täkäläisittäin klo 9.30-10. Eikä niin kuin meillä: milloin tahansa. Meillähän myös syödään milloin tahansa. "Tulisitteko sunnuntaina syömään!"  Se tarkoittaa sitten klo 14-15 aikaan. Sunnuntalounas. Eikö vain? Mutta Ei täällä se ei ole mikään ruoka-aika. 

Mikä sitten on erilaista? Mietitäänpä. Kaikki pyöräilevät. Nuoret ja vanhat. Ja selkä suorassa, terveen näköisinä, eikä kilpapyöräilijan tuskaisessa asennossa, peffa pitkällä, niska kenossa. Pyöriä on joka paikassa, niiden pysäköintialueita myös, pyörätie on a must, se on aina punamullan värisenä kummallakin puolella kapeaakin autotietä, jollei ole erikseen tien vieressä pienen niittykumpareen erottamana. Pyöräilijällä on aina etuajo-oikeus. Kukaan ei käytä kypärää.

Talot. Ne ovat pääsääntöisesti kolmikerroksisia, ruskeasta lasitetusta tiilestä pykättyjä, valkoiset kulmat ja ikkunanpielet. Sisällä ravataan kerrosten väliä, kapeita ja jyrkkiä rappusia. Ilmankos ihmiset täällä ovat suht koht hoikkia. Hoikkia ja vahvoja, urheilullisen oloisia. Talot alkavat suoraan maasta: ei kivijalkaa. Etupihat hoidettuja: puksipuita ja leikattuja pensaita, jopa pieniä labyrinttejä, kukkia ja tuijia. Joillakin alueilla on selvästi kilpailu käynnissä: kellä se olikaan se kaunein piha! Sisäpiha taas: kapea kaistale, eroteltuna naapurista korkealla muratin peittämällä aidalla (niitä saa ostaa valmiina!), joillakin villiintyneenä, joillakin hoidettuna. - Ikkunoilla -jotka ovat puolen metrin korkeudella maan pinnasta, on monesti kaksi kukkaruukkua (sama kasvi), kaksi patsasta tai kaksi jotain muuta. Kaksi tuntuu olevan se juttu täällä. 

Kerrostaloissakin löytyy. Rumia kuin mitkä. Joku uskomaton arkkitehtuuri, Pieter ei sitä taida huomata, mutta minä näen ne talot näin: kuin ois 50-luvulla kuviteltu, että tältä tulevaisuuden talot näyttävät. Ulokkeita joka suuntaan, painovoimaakin uhmaten: vihreän keltaisen harmaassa talossa on pitsikuviota vasemmalla, kolmion muotoinen  uloke oikealla, joku pyöreä hökötys katolla. Jonkun  talon vaaleanpunainen seinä lainehtii holtittomasti ja kaakeloitu alakerta pyörtää olemuksensa uhkarohkeasti korkeuksiin. Tulee vastaan kaareva silta kahden talon välillä, toisessa talossa taas ikkunarivi pienenee ihan  pikku ikkunoiksi, sitten taas kasvaa kahden metrin ikkunoiksi.Kysyvätkö asukkaat toisltaan: asutko suurien ikkunoiden kohdalla vaiko pienien? - En voi muuta sanoa kuin että arkkitehtuurista täällä ei paljoa ymmärretä. Jokainen talo (yritykset ja asuintalot) on oma persoonallinen hirvityksensä, vain vanhat talot (tai uudet, entiseen tyyliin rakennetut)  ja kirkot ovat kauniita.

Onneksi monella kaupungilla on se "vanha kaupunkinsa". Tämä Cuijk (jossa nyt olemme) esimerkiksi, täällä on historiaa jo ennen ajanlaskun alkua, tunnettiin sittemmin kelttiläisten kaupunkina. Cesar rakennutti tänne sekä Maastrichtiin 300-luvulla sillan yli Maas-joen. Täälä on runsaat 20 tuhatta asukasta, lähellä on Nijmegen, joka vietti jokunen vuosi sitten 2000-vuosijuhlaansa (180 t. asukasta). Pieter sanoi, että olis Hollannin vanhin kaupunki. Myös Maas-joen varrella. Vanhat talot ok, uudempi pientalorakentaminen ok, mutta ne kerrostalomonsterit! Luoja paratkoon. 

Luonto sitten! Puita on ja paljon. Eri lajeja, joita en tunne. Mäntyjäkin olen joskus nähnyt, kuusia en koskaan. Lehtipuissa riittää. Metsiköitä on joskus, mutta alaa ei ole aarniometsille. Luonnonpuistoja on kyllä, suojeltuja. Luonnonvaraisia, mutta ei kuitenkaan ihan oikeasti, hyvin hoidettuja. Luonto on kaikkialla, kukkia ja heiniä. Heinät ja ruoho ovat ihan keltaisia, ainakin tänä vuonna. Mutta niitä on ojanpientareet täynnä, keltaisia pitkiä heiniä ja vaaleanpunaisia, keltaisia ja valkoisia kukkia. Yhtää  lupiinia en ole nähnyt. Maanpinta on litteä ja lattea, välillä näet, että mottoritien toinen puoli on metrin alempana kuin  toinen. Joissakin kohdin siellä korkeammalla puolella lainehtii meri...Idässä löytyy ilahdettavan mäkisiä maastoja, mutta pääsääntöisesti kaikki on sitä alavaa maata. Viljeltyjä peltoja: maissi ei vielä ole valmista, mutta ensimmäinen viljasato on jo korjattu.

Metsiköitä on paljon, mutta puukauppoja täällä ei tehdä kuutioittain vaan kappaleittain. Hehtaareittain on alueita, joissa kasvatetaan puita puisto- ja piharakentamista varten. Osa on jo valmiiksi leikattu: tikkukaramellin muotoon, kartioiksi, palloiksi... Taas niin ärsyttävän paljon lajikkeita, joista minulla ei ole aavistustakaan. 

Eikä vieläkään tuulivoimaa..., laulaa Ultrabra. Hesarissa oli joskus kirjoituksia tuulivoimasta. Eräs ystäväni innostui saarnaamaan siitä oikein. Että tuulivoima ei ole yksin hyvästä. En ole paneutunut asiaan, en ainakaan Suomen kannalta. Mutta täällä Hollannissa on vielä noita vanhojakin tuulimyllyjä käynnissä, puhumattakaan uusista (minun mielestäni) uljaista . Minusta tuulimylly on nerokas keksintö! Samoin kuin aurinkopaneelit, vesivoima, ydinvoim..., ai niin, tuota. Ei kai niitä olisi, jos se ei olisi kannattavaa! Ja aurinkopaneeleita! "Osta itsellesi aurinkopaneeli", kehottaa mainos moottoritien varressa. Mielenkiintoinen idea!

Niin, ne tiet sitten! En ymmärrä, miten aikoinaan selvisimme, kun oli vain kartat. Nyt navigaattori sanoo: ota ensin oikea ja pysyttele sitten vasemmalla. Täällä on uskomattomat tiesysteemit. Ajat jotain moottoritietä (joka on reunustettu äänivalleilla -joko muraatein tai grafiitein peitetyillä, jos ollaan asutuksen keskellä, tai ympärillä avautuvat laakeat ,keltaisiksi kärventyneet pellot, joilla käyskentelee laumoittain lehmiä tai lampaita- tiestä ne erottaa vallihauta), sitten se jakautuu kahdeksi, heti taas kahdeksi tai kolmeksi. Mielettömän hienosti tehty suunnitelma. Mutta: ole tarkkana, vauhti on kova ja vaikka navigaattorin lempeä naisääni kertoo, miten seuraavaksi, voit silti ajaa harhaan. Muistan, että Los Angelesin freewayt oli suunnitellut nainen, ehkä nämäkin. Naisen aivot kun tarvittaessa taipuvat kiemuralle kuin kypsä spagetti.

Vesi. Meillä on järviä. Täällä on vettä joka paikassa. Jokia ja kanavia. Ihan joka paikassa. Hollanti on vallannut maata mereltä. Tuosta vaan, tylysti ja itsekkäästi. Pari päivää sitten oltiin Heerhugowaardissa (jännittävä nimi, eikö? Tarkoittaa herra Hugon soista maa-aluetta) Pieterin toinen sisar asuu siellä. Koko kaupunki on ihan uusi, oisko 50 vuotta vanha, rakennettu (Pieterin  mukaan) mereltä vallatulle alueelle. Sinne houkuteltiin asukkaita aikoinaan kaiken  maailman tarjouksilla. Sitten on Zeeland (pääkaupunki Middelburg, Pieterin syntymäkaupunki), jossa on kanavia joka puolella. Ja meri ihan tuntumassa. Vesi on erilaista. Meillä on järvet, jotka siintää jossain, joskus tie reunustaa niitä hetken verran. Täällä vesi on  aina heti tuossa pikku dyynin takana, pienen heinätupon ja rantapolun jälkeen ja - kas - siinähän onkin jo jonkun ökyvene lipumassa kanavaa pitkin, ei se sitten tainnutkaan olla mikään ihan matala pikkupuro.

Mutta tämä pitää itse nähdä. Hollanti on paljon muuta kuin Amsterdam. Pieter jo ehdottelee, että muutettais tänne. Hm, ei kai se hullumpi ajatus ois, mutta... Tiedän, että kun taas ajetaan Suomessa, tulee fiilis, että tämä on sittenkin se oikea. Se oma.

Ihmettelen, että Pieterikin taitaa ajatella niin.

Yleiskuva