Kaarinan kotisivu

Olen kuullut kerrottavan, että lääkärit ei tykkää meistä, jotka itsepintaisesti pyritään olemaan itsemme omalääkäreitä, meistä, jotka tehdään itse omat diagnoosimme, jotka googlataan, haetaan tietoa lehdistä ja kirjoista sekä Terveyskirjastosta, jotka katsotaan sellaisia ohjelmia kuin Kyllä lääkäri tietää ja Syömällä terveeksi. Niissähän ei selosteta 20 vuotta kestäneitä massatutkimuksia (joissa voi olla perustavanlaatuisia virheitä, tärkeitä elementtejä on jätetty huomiotta jne. Olen juuri oppinut tämän Antti Heikkilän uusimmasa kirjasta Lääkkeetön elämä), vaan noissa ohjelmissa tehdään - joku sanoisi populistisia - kokeita pienillä ryhmillä, joskus jopa yhdellä henkilöllä (Syömällä terveeksi). Mutta omalla itsellä testaukseen ei todellakaan tarvita massoja, voi kokeilla jotain dieettiä vaikkapa pari kuukautta ja tuntea tulokset. Arvothan voi myös mittauttaa, jos haluaa.

Mutta asiaan: kun minulle humahti kuin salama kirkkaalta taivaalta tämä MdDS (jonka diagnoosi tuli sattumalta onneksi pian, vaikka sitähän siis ei voi mitata millään), niin jo samana päivänä googlasin kaikki mahdolliset asiaan liittyvät sanat, mm. äkillisen kuulonmenetyksen. Apuuva: kortisonia heti, neljän viikon jälkeen ei ole enää toivoa että auttaisi, kuulon menentys voi jäädä pysyväksi. Sain terveyskeskuslääkäriltä heti ajan, Mutta arvaapa, antoiko kortisonia? Noh, eihän hätä ole tämän näköinen, käyt nyt kokeissa, otetaan kaikki normaalit ja varataan sulle audiogrammi-aika (kuulokäyrä) ja katsotaan sitten... Laitetaan sitten lähete korvaklinikalle. Hänen olisi pitänyt antaa heti sitä kortisonia, eihän se minua tapa, vaikka olisi turha kuuri. Kerroin, että olin lukenut korvalääkärin artikkelin Terveyskirjastosta. Ei ilahtunut tiedosta. Muutaman päivän päästä tajusin, että vasen korva on todellakin lähes kuuro. Menin taas päivystykseen hakemaan sitä kortisonia, ettei tulis liian myöhään. Lääkäri oli lähinnä huolissaan verenpaineestani, joka jostakin syystä oli kans pompannut melkoisiin lukemiin. Hyvä sekin, sain uudenlaisen lääkityksen siihen. Olihan se jo yli 20 vuotta ollut hyvin kontrollissa, joten verenpainekin ilmeisesti aiheutui jotenkin tästä MdDS:stä. En tiedä. Tämä päivystyslääkäri jopa soitti korvalääkärille, mutta tämä sanoi, että ei nyt kortisonia, odotellaan vaan ihan rauhassa sitä audiogrammia ja tk:n kontrollikäyntiä ja sitten vasta lähete klinikalle. Audiogrammi on 11.9., eli yli neljä viikkoa tapahtumasta! En kai minä nyt sitä voi jäädä odottelemaan! Ja niin kuin  aina olen puolustanut julkista terveydenhoitoa ja uskonut, että lääkärit ovat ihan yhtä päteviä kuin yksityisellä (samoja lääkäreitähän ne ovat!), tilasin audiogrammin yksityiseltä, toimitin sen terveyskeskukseen, että saisin nyt viimein sen lähetteen (ja sitä kortisonia). No, lähete lähti, odotellaan nyt vaan ihan rauhassa... Maltoinko odottaa, kun ei vaan tullut sitä kortisoni-reseptiä? Kävi mielessä vanha Pekka Tiilikaisen lanseeraama hokema: "Kello käy, eikä Hakulista näy!" Oli pakko tilata yksityinen korvalääkäri. Aah, vihdoinkin! Tämä sanoi heti: ilman muuta kortisonia. - Nyt sitten syön jo toista kortisonikuuria ja tilanne on todellakin hieman parempi tämän vasemman korvan kanssa. Tämä yksityislääkäri selvitti tarkkaan, mitä korvassa on mahtanut tapahtua ja mitä kortisoni tekee. - Noh, tk-lääkärikin soitti - en arvannut mennä paljastamaan, että olen juuri menossa yksityiselle, kun siellä teidän puolella kerran ei mitään tapahdu - ja kertoi, että lähete on mennyt ja hän on puhunut korvalääkärin kanssa ja kertonut, että on arveltu tätä MdDS.ää, mutta tämä on sanonut, että hm, voi olla kuitenkin Sudden deafness. Niinpä. Justiisa. En viitsinyt ruveta viisastelmaan tk-lääkärille, joka on tosi söpö ja yrittää parhaansa (siis VAIN, koska minähän itse EN ole lääkäri), mutta olisin halunnut sanoa, että HALOO, sehän on sekä että! Varsinkin kun tästä Sudden deafnessistä eli äkillisestä kuulonmenetyksestä ei tiedetä, mistä se johtuu!- Mutta korvalääkäri oli myös sanonut, että kortisonia ei kannata aloittaa, olisi pitänyt antaa silloin ihan heti. Nii-in, miksi ei tämä söpö tyttö-lääkäri ollut silloin antanut? Eikä se söpö poikakaan, kun menin päivystykseen uudelleen, se, joka oli puhunut korvalääkärin kanssa, sellaisen, joka ei myöskään käskenyt kirjoittaa reseptiä. 

Lääkkeitä tässä kinusin niin, että olin valmis jo menemän ryöstämään apteekkia. Ja siitä pääsenkin sopivasti tuohon Antti Heikkilän kirjaan Lääkkeetön elämä.

Kylläpä on hyvä kirja. Tiedän, että Antti Heikkilän nimi nostaa monen kasvoille vinon hymyn, mutta silti. Ruokavaliolla hoidetaan itsemme terveiksi tai oikeastaan niin, ettei sairauksia tule. Kirjassa on valtavasti tietoa rasvoista, sokereista, kolestrolista, hormoneista, verisuonitaudeista, diabeteksestä, lihavuudesta, lisäaineista, antioksidanteista, geeneistä. Ymmärrettävässä muodossa, silti en tietenkään ymmärrä kokonaisuutta, kun  hän selittää mitokondrioista, soluista  yms hankalista asioista, mutta loppupäätelmänä päädymme aina ruokiin, siihen mitä suuhumme pistämme. Esim luomu ei ole vain  esim maun takia, vaan esim luomumaito ja siitä tehdyt tuotteet  sisältävät rutkasti enemmän omega 3:a jne. Suosittelen todella tätä kirjaa, mikäli olet huolissasi omasta terveydestäsi. Helppolukuinen, vaikka just sanoin, että en ymmärrä. Kun luet, voit itse päättää, mitä teet ruokavaliosi suhteen. Rypsiöljyäkö, joka sisältää omega 6:tta eli linolihappoa, joka on myrkkyä ja aiheuttaa mata-asteista tulehdusta jne?

Itse aloitin tiukan keto-kuurin viikko sitten. Rasvaa, proteiinia, kasviksia. Olen jo muutamana päivänä reippaasti ottanut ruokalusikallisen kookosöljyä, oliiviöljyä ja kalamaksaöljyä. Menee kyllä alas. Aivojani varten. Katsotaan mitä tulee.

Yleiskuva