Kaarinan kotisivu

Hesarissa oli joku aika sitten karmiva juttu kirurgista, naisesta, jolla oli päihdeongelma. Jutussa kerrottiin myös lääkärin työstä yleensä, kävi selväksi, jollemme jo ole tienneet, miten hirveän vaativa homma se on. Virhe, näennäisesti pienikin, voi johtaa peruuttamattomaan tilanteeseen. Miten lääkäri voi tietää kaiken, muistaa kaiken, ottaa selvää epäselvän potilaan kertomuksesta, erottaa jonkun oireen toisesta, nähdä näkymättömän?

Itse olen joutunut nyt loman jälkeen tekemisiin oman terveyden kanssa, niin kuin olen aiemmin kertonut. Kuulon ja kummallisen huojumisen kanssa. Mal de Debarquement Syndrome. Debarquement on ranskaa ja tarkoittaa maihinnousua tai lentokoneeesta puheen ollen laskeutumista. Verenpaine pomppasi pilviin, kuulo meni vasemmasta korvasta. Terveyskeskuslääkäri huolestui -aivan oikein- myös verenpaineesta. Teki  normaalit neurologiset testitkin, ne mitkä normaalisti tehdään, jollei heti päätä kuvata. Toinen lääkäri konsultoi korvalääkäriä, kuulokäyrä otettiin yksityisellä kun julkiselle puolelle oli niin pitkä odotusaika. Ensimmäinenkin lääkäri kilautti korvalääkärille (3 vkoa oli kulunut kohtauksestani), joka sanoi, ettei kortisonia enää kannata antaa. En tyytynyt tähän, vaan menin yksityiselle. Sain kuin sainkin kortisonia yksityiseltä korvalääkäriltä, joka sanoi, että ilman muuta sitä.  Ei kai kortosoniin kuole? Ei ainakaan ihan heti. Ja auttaa, jos on auttaakseen. Neljän viikon kuluttua on turha enää antaa.

Nyt, kun kuuloa on alkanut palautua, pohdin, tokko kehtaisin kirjoittaa Espoon terveydenhuoltoon ja ihmetellä tätä minun proseduuriani, että eikö sitä kortisonia olisi voinut jo heti kättelyssä antaa. Ihmiset yllyttivät, kirjoita kirjoita! Opiksihan se vain on. No, minäpä siitä sitten kirjoittamaan. Yritin valita sanani nätisti, liikaa syyllistämättä. Pelkäsin, että lääkäreiltä menee yöunet.

Tänään se ensimmäinen lääkäri soitti ja kertoi, että melkein ovat ne yöunet menneet kirjoitukseni takia. Ja että hän on oppinut nyt tästä tapauksesta, eikä tajunnut kaikkea, mitä oli tapahtunut. Vähän kuin pyyteli anteeksi, ettei ollut osannut paremmin. Minäkin pyytelin anteeksi, etten ollut osannut vaatia ja selostaa tarkemmin tilannettani. Ja sa noin, että olihan siinä se verenpaine ja se selvitys pääasiallisista neurologisista jutuista.

Kyllä oli fiksu lääkäri, ei ylimielinen ollenkaan, ihan vain ihminen, jolla on vaativa työ. Ja joka haluaa ja aikoo tulla yhä paremmaksi työssään. Aikoo isona neurologiksi. Välittää potilaistaan, huolehtii, haluaa selvittää asiat perinpohjin. 

Lisää tällaisia lääkäreitä, niin olemme hyvissä käsissä. Kukaan meistä ei ole täydellinen mutta on eri asia, jos tekstinkäsittelijä tai historian tutkija tekee virheen kuin jos lääkäri tekee. Lääkäri-parka.

Yleiskuva