Kaarinan kotisivu

Tytär paastosi hiljattain muutaman päivän sen jälkeen, kun oli poikansa kanssa herkutellut koko rahan edestä lomallaan Barcelonassa. Hankalaa, kun se oli todellinen paasto, eli ei saanut syödä edes auringonlaskun jälkeen, niin kuin ainakin muslimiuskonnossa saa. Muissakin uskonnoissa paaston aikana kyllä syödään jotain ja jonkin verran. Mutta meidän ymmärtämämme terveydellinen paasto on sitä, kun vain juodaan: teetä, vettä ja mehuja. Vaikeaa! Juu on, mutta kun oikein päättää, se onnistuu kyllä. Kaksi kertaa elämässäni olen onnistunut päättämään ja pysynyt päätöksessäni 3-5 päivän paaston ajan.

Parhaillaan kristikunta viettää paaston aikaa. Wikipediasta varmaan selviäisi miksi; joka tapauksessa se kestää laskiaisesta pääsiäiseen, 40 päivää. Muslimit viettävät ramadaa joka 9. kuukausi. Wikipedian mukaan: ”Muslimit uskovat, että paastoaminen on muutakin kuin kieltäytymistä ruoasta ja juomasta. Se tarkoittaa myös pidättäytymistä valheellisista sanoista ja teoista, sopimattomista puheista, riitelystä ja tappelusta. Paasto siis auttaa kehittämään hyvää käytöstä. Paasto opettaa myös veljeyden ja solidaarisuuden tunteen, kun muslimi kokee, miltä hänen nälässä ja puutteessa elävästä veljestään tuntuu.” Kuulostaa mukavalta opilta. Ovatkohan kaikki muslimit muistaneet todella lukea koraaninsa ja suuransa?

Jotkut syöpälääkärit vannovat paaston nimeen syöpähoitojen ensiaskeleena. Potilaat paastoavat valvotusti, mm. Saksassa ja Venäjällä on tällaisia klinikoita, olen lukenut. Ei ravintoa syöpäsoluille! Myös diabeteksen hoidossa paastoa on käytetty. Selätetty kakkostyypin diabetes, tietoa löytyy netistä.

Sanomalehti Karjalaisesta pisti silmään otsikko, jossa kaksi paikallista  pappia, luterilainen ja ortodoksi kehottivat pitämään some-paaston. Se olisi nykyaikana hyödyllisin paasto.

Some-paaston! Moni some-addikti varmasti pystyisi olemaan syömättä ja juomatta viikon, mutta ei ilman somea. Ei ikinä! Tiedän, että nyt eletään tätä aikaa. Tiedän, että aina, siis kautta aikojen, vanhemmat ovat olleet aataminaikaisia, eivätkä ole ymmärtäneen mistään mitään. Ei ne tajunneet rokkia ja lättähattuja ja vannehameita. Nyt siis minun ikäisenikään eivät mitenkään voi ymmärtää, että nuorempi sukupolvi hengittää somea, nukkuu somen kanssa, nauttii somea aamu- ja välipalaksi. Joka kulman kohotuksesta ja hampaiden harjauksesta otetaan selfie, joka sitten kiireesti postataan (onko oikea sana?) johonkin alustalle, Facebookiin, instagrammiin tai mihin lie chattiin. Entäs ruoka-annokset, jee!

Yksinäisille tai heille, joiden on fyysisesti vaikea tavata ystäviä, on takuulla mukavaa, kun voi edes digitaalisesti olla yhteydessä. Voi kertoa kuulumisiaan, vaihtaa mielipiteitään. Mutta pitääkö todella joka ainoa käänne kuuluttaa koko maailmalle? Jos täytyy, niin täytyy. Mikä minä olen arvostelmaan, vaikka tässä arvostelenkin. Onko se sitten ainoastaan sallittua, että postaa niitä ihania kissavideoita tai laulu- ja tanssiesityksiä? Tai mielenkiintoisia artikkeleita, joihin haluaa toistenkin tutustuvan? Eihän niitä puolen tunnin tarkkuudella tehtyjä juttuja ole pakko lukea, jos ei halua.

Mutta miten olisi, pystyisitkö pitämään viikon some-paaston? Entäs kuukauden (eei, ei kai sentään kuukautta)? Siis sinä, joka sometat ekana aamulla ja vikana illalla? Taitaisi ottaa koville. Mutta voisi olla tervehdyttävää. Pysähtyä ihan oikeasti, livenä (!!!) miettimään omaan elämäänsä, tavata niitä some-”ystäviään” ihan face-to-face (!!!). Pystyisitkö?

Mutta me ihmiset ollaan niin erilaisia. Ajat on nyt tällaisia, on myönnettävä, että meidän ikäpolvesta monen kohdalla on aika ajanut ohi. Mikähän se mahtaa  sitten olla valituksen kohteena sillä tulevalla vanhemmalla sukupolvella, kun me jo kasvetaan horsmaa?

Yleiskuva