Kaarinan kotisivu

Waya on periaatteessa aina tolkullisesti käyttäytyvä koira, kävelee vierellä, ei vedä (paitsi jos käly tai tyttärenpoika tulee vastaan tai jos hän hinkuu koirapuistoon). Mutta auta armias, jos ollaan kauppakeskuksen läheisyydessä, jossa se tietää lemmikkieläinkaupan olevan! Sinne on päästävä! Ja yleensä me käydään ostamassa joku poroherkku tai kalkkunan kaula, mutta välillä tuntuu, että pelkkä nuuhkiminen riittää. Hauveli vaeltelee hissukseen ympäriinsä. Nuuhkii joka kaukaloa, ei varasta mitään. Hän ei ole koskaan kerjännyt pöydästä, saati ottanut omin luvin. Mutta se nuuhkiminen! Mitä me tiedetään koiran hajuaistista! En muista, oliko se sata vai tuhatkertainen ihmisen hajuaistiin verrattuna ja mitä se sitten tarkoittaa? Wayalle nuuhkimaan pääsy on jo kuin lapselle karkkikauppa. Eikö koira yhdistä hajua makuun? Moni koirahan on perso herkuille, mutta liekö sitten niin, kun Wayaa ei ole koulutettu herkuilla, vaan kehumisella, niin se ei mitenkään ylenmäärin välitä makupaloista. Toki ottaa, jos tarjotaan…

Toisenlainen karkkikauppa löytyy risteilyalusten kosmetiikkaosastoilta. Siellä se vasta onkin nuuhkiminen käynnissä (ja alkoholipuolella maistelu, aijai, mitkä varsinaiset asiantuntijat on  liikkeellä!). Rouvat hipaisevat kämmenselkään sitä jos tätäkin. Ihan kaunistuvat jo ajatuksestakin, että tätä käänteentekevää seerumia kun vain viikon ajan taputtelee kasvoilleen illoin, aamuin, niin jo kohta saa esitellä itsensä töissä, kun eivät tunne.

Hiljattain oli teeveessä (Prisma) ohjelma ulkonäöstä. Kuinka paljon me uhraamme rahaa kosmetiikkaan ja mitä me sillä rahalla saamme. Tehtiin koe: kolme eri hintaluokan kosteusvoidetta levitettiin kasvoille, en muista kuinka monta päivää kutakin. Oli joku nivea-halpis, keskihintainen Clarins ja joku kallis minulle tuntematon merkki, toista sataa maksava purnukka. Ihon kosteus mitattiin ja avot, halpis voitti.

Sitten oli seuraava testi: laitettiin samaa voidetta sekä vaatimattoman näköiseen  purkkiin että tyylikkääseen purkkiin (näytti arvokkaasta laboratoriosta tulleelta) ja perustettiin pop-up-kosmetiikkamyymälä. Ta-daa! Kaunis purkki möi paljon enemmän kuin halvan näköinen. Kyllä me vaan mennään lankaan, ollaan höynäytettävissä!

Vielä oli joku ryppyvoidetesti. Tulos oli, että AINOA tuote, joka todella tehosi ryppyihin, oli vain reseptillä saatava retinol-voide.

Mikä siinä on, että nuo tuotteet houkuttelevat? Unelma ikuisesta nuoruudesta (hui sentään!)? Vai onko se vaan se ylellinen itsensä hemmottelun tunne, että saa vähän hypistellä ja testailla, ikään kuin hieman luksustella. Täytyy myöntää, että joku kiva fiilis siitä tulee, kun saa ostettua tuubin jotain, joka lupaa hehkua ja kiinteyttä. Kai meidän jo pitäisi tietää, että ei se pidä paikkaansa, ajan hammasta ei mikään käännä taaksepäin, mutta silti…

Mutta voihan sitä unelmoida, kunhan se ei liian kalliiksi tule.

Yleiskuva