Kaarinan kotisivu

Olen aina harrastanut antaumuksella laihduttamista. Harrastukseni ei ole kovin paljoa tuottanut tulosta, mutta eihän harrastusten tarvitsekaan mitään tuottaa, ellei satu vakavasti harrastamaan jotain urheilulajia tai vaikka musisointia.

Joku vuosi sitten törmäsin sellaiseen kuin Bright Line Eating, katsoin jonkun videon. Ok, ihan jees, varmaan tehokas systeemi... Joo, ehkä kokeilen, sitten joskus.

Keto-dieetillä (eli vähähiilarisella) olen yrittänyt olla jo pitkään ja nyt viimeksi 16:8- dieetillä, eli 16 tuntia syömättä ja 8 tunnin aikana syödään, mitä syödään. Peräti 2 kiloa on mennyt 2 kk:n aikana! Serkkuni on puhunut puhumasta päästyään viljojen ja muiden höttöhiilareiden vaaroista. Mitä kaikkea niistä seuraakin. Ihmetellyt sitä, miten ihmiset ei sen vertaa välitä terveydestään, että se hetken nautinto on suurempi ilo kuin pelko diabeteksestä ynnä muista kamaluuksista. Itsellä on ollut hälytysmerkkejä verensokeritasoissa. Verenpaine poukkoilee holtittomasti. Kolestrolit onneksi on kunnossa (vaikka syön voita ja kookosöljyä). Ja t-paita päällä (varsinkin) näytän makkaralta, jolla on vyötäröllä monta michelin-rengasta. Ja näin on ollut varmaan jo 20 vuotta! Vaatteet näyttävät ylläni ihan hyviltä, sitten kun ihan muutaman kilon saan pudotettua. Sitten kun.

Nyt sitten kuulin henkilöstä, joka on oikeasti laihtunut tällä Bright Line Eating-systeemillä. Ystäväni työkaveri. Systeemissä on vain se vika, että se ei ole dieetti eikä kuuri, vaan se on loppuelämän juttu. Ostin kirjan (Susan PeirceThompson: Syömisen punainen lanka). Aloin lukea innolla siitä, miten aivot toimivat, leptiinistä, insuliinista, dopamiinistä, mieliteoista, nälästä. Hieno homma, varmaan tuolla laihtuu! Kunnes pääsin kirjan puoleen väliin, jossa varsinainen ohjelman selostus alkaa. Ihan aluksi: sokeri ja jauhot pois. Ikuisiksi ajoiksi. For ever! 

Susan kirjoittaa: kun lapsi itkee, on paha mieli, ei äiti sano: kato, otapas tästä pieni pala parsakaalia, niin kyllä se siitä! Ei, vaan mitä tarjotaan? Karkki, keksi, jätski. Siitä se addiktio syntyy. Pahempi kuulema kuin heoiiniriippuvuus. Hm.

Silti: sokeri ja jauhot pois. Kokonaan. Järkytys on suuri. Mutta Susan jatkaa, SITTEN kun olette selvinneet järkytyksestä... Hän vannoo, että mielihalut häviävät, ei tule enää fiilistä, että "tän kerran nyt (otan tämän berliininmunkin) ..." tai "olen ansainnut tämän suklaapatukan", "nyt on ollut niin rankka viikko, että täyttyhän sitä nyt vähän relata!"  Mutta että lopun ikää ilman sokeria ja jauhoja...

Olenhan minä nytkin vältellyt kyllä, mutta... Steviaa olen käyttänyt, nyt sekin on totaalisen kiellettyä. Kaikki makeutusaineet ovat, myös stevia. Ei,ei ei, jotain rajaa! Nii-in, bright line. Susan kirjoittaa: keuhkosairaudesta kärsivälle ei sanota: vähennä tupakointia, vaan sanotaan: lopeta tupakointi!

Liian radikaalia. Susan kirjoittaa: sanonko teille, mikä on radikaalia! Joka vuosi amputoidaan joku raaja 70.000:lta amerikkalaiselta (herrajjestas, voiko se pitää paikkansa?) diabeteksen takia. Se on radikaalia! Uhraavatko ihmiset todella terveytensä suun nautinnon takia, kun siitä voi pienellä vaivalla päästä eroon ("pieni" vaiva on kuulema vaivaiset pari kuukautta, jona aikana keskimäärin tottuu systeemiin ja siitä tulee automaatti).

Jospa uskoisin. Jospa malttaisin edes kokeilla. Vaikka ne vaivaiset pari kuukautta (varmaan tulee tuntumaan ikuisuudelta!). Jospa michelinit häviäisivät... Ja systeemistä tulisi automaatti, enkä koskaan enää poikkeaisi kaidalta polulta.

Yleiskuva