Kaarinan kotisivu

Kuvia tv:ssä, lehtijuttuja, mielipiteitä sinne, toisia tänne. Niitä mustiin verhottuja naisia on näytetty jo kuukausikaupalla. Silmät vain näkyvät niqabeista. Kuka sellaisiin käskee pukeutua 40 asteen kuumuudessa? Vapaaehtoista? Niinpä varmaan, just joo.

Mitäs menivät sinne! Miten saattoivat olla noin höynäytettävissä! Aivopesun uhrejako? Entäs nuo heidän lapsiparkansa! 

Mutta mitäs, jos sittenkin ovat kovapintaisia, tunteettomia terroristejä? Mitäs, jos teini-ikäiset lapset jo kaavailevat uutta nousua? Mitäs, jos ala-ikäisetkin on jo täydellisesti aivopesty? Ja jos eivät ole, eivät uskalla kapinoida. On pakko totella. Toistan: mitäs menivät sinne! Ennen vanhaan sanottiin: kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Siellä ei oo routa, vaan kuuma kuin helvetissä. Se kuumuus, olosuhteet, pettymys, kaikki se on nyt saanut anelemaan, että haettaisiin pois. Vai onko? Ehkä jotkut haluaisivatkin jäädä. Jokainen tapaus on varmasti omanlaisensa. Jossakin ohjelmassa joku norjalainen isis-nainen kertoi suomalaisten olevan niitä kaikista kamalimpia. Taisi olla jossain Hesarin jutussakin, puhuttiin naisesta, joka (oliko se Tampereelta) oli pahin agitoija, sai houkuteltua herkkäuskoisia.

Olen aina ihmetellyt naisia, jotka ottavat tosissaan kaiken maailman imartelut. Etelän miehet kuulema osaavat lirkutella (Keski-Eurooppaan sellaiset tavat eivät vielä ole ehtineet!), saavat tavallisen lyylin sukat pyörimään jaloissa. Kun olet hiiren värinen pullukka, pottunokka lättänöine hiuksinesi, kukaan ei koskaan ole kahta silmäystä perääsi luonut, niin onhan se takuulla niin ihanaa kuulla tarinaa kauniista silmistäsi, ihanista huulistasi, hiuksistasi, tunteesta, jota tämä romeo ei koskaan ennen ole tuntenut ketään kohtaan. Päähän siinä menee sekaisin, väistämättä. Ilmeisesti. Kuuroille korville kaikuvat vanhempien  ja ystävien varoittelut: on niin erilainen se kulttuuri, on kielimuurikin välissä, entäs se uskonto ja ne arvot... Samaan herkkäuskoisuuteen  perustuvat ne jutut, joita vähän väliä luemme jostakin: naiselta huijattiin omat ja varastetut, vietiin tuhkatkin pesästä. Ja nyt sitten itkettää kovasti.

Ollaanko me nyt vahingoniloisia näille langenneille isis-naisille? Moni saattaa olla. Minä en. Ymmärrän, että ihminen, varsinkin nuori,  saattaa erehtyä pahastikin, kauaskantoisin seurauksin. Saattaa hävetä ja katua, saattaa itselleen (ja maailmalle) vihaisena olla edelleen uhmakaskin, vaikka syvällä sisimässään tietää, että tämä oli kaamea erehdys. Mutta vaikka ymmärrän, en hyväksy. Rangaistus on saatava, melkein jo siitä hyvästä, että on lähtenyt. On tajuttava, että koko juttu on ollut väärin. Ihan oikeasti väärin.

Entäs lapset? Entäs sellaiset pienet tappajat, joita on joskus kuulema videoilla ollut suorittamassa teloituksia. Toivottavasti heidän ajatusmaailmansa saadaa vielä oikeille raiteille, eikä heistä kasva vaaraa omalle (kaikesta huolimatta) suhteellisen hyvin toimivalle ja suhteellisen (huom! suhteellisen) tasa-arvoiselle yhteiskunnallemme.

Minun mielestäni lapset pitäisi hakea pois, vähemmästäkin syystä on lapsia huostaanotettu! Heidän pitäisi päästä heti pois väärien aatteiden ja niqabien maailmasta.  Mutta naiset tulkoot niin kuin ovat menneetkin, jokainen tapaus sitten tutkittakoon perinpohjin!

Yleiskuva