Kaarinan kotisivu

Aina se on ollut, kuilu ikäpolvien välillä. Jos sen kuilun antaa tulla. Meistä vanhemmistakin se on kiinni. Josko enää muistetaan omia ajatuksiamme ja asenteitamme joskus siellä historian hämäryydessä. 

Yksi lapsenlapsi ehti jo täysi-ikäiseksikin, tuntuu, että järkeä on jo päässä. Tai ehkä hänellä on aina ollut, varsinkin, kun on selvinnyt siitä "viisaimmasta iästä". Eikös se ihminen yleensä ole viisaimmillaan joskus 15-16-vuotiaana?

Pari kappaletta niitä lapsia on nyt 14-vuotiaita. Hm. Viuluviikariksikin nimittämäni lapsonen lauleskeli tässä iltanuotiolla jotain isojen poikien lauluja kaverinsa kanssa! Sanat tulivat niin sujuvasti, että kuuli niitä muutaman kerran harjoitellun. Toinen oli vanha tuttu menneiltä vuosilta: "Pojan nimi oli Julli..." tai jotain sellaista. Toinen taas oli minulle tuntematon viisu, jossa ohjeistelliin miestä, jonka vaimo oli jättänyt. Annettiin sääntöjä vastaisen elämän varalle. "Sääntö numero femma: unohda jo se emma, sääntö numero kuusi: iske baaritiskiltä uusi..." Jotain sellaista. Nuotissa pysyttiin. Meitä aikuisia nauratti. Äitini olisi varmasti antanut ympäri korvia ja määrännyt kotiarestiin, mutta nyt hän ehkä naureskeli myös siellä pilven reunalla. Huomattiin, että hommat on jo hallussa nuorilla miehillä.

Luin tänään Ed Sheeranista. Siitä oli toinen lapsenlapsi (tyttö, 14 v hänkin) vauhkonnut jo vuosi sitten. Olis halunnut mennä konserttiin Tukholmaan. Nyt kuitenkin oli jo sen verran kasvanut, että ymmärsi lippujen olevan turhan kalliita. Ed Sheeran joka tapauksessa on raikas ilmestys tämän revittyjen farkkujen, tatuointujen ja lävistysten massoittaman nuorison uutena idolina. Eleetön, luonnollinen. Vain ääni ratkaisee, niin kuin voice of what ever country-kisassakin. Lehdessä mainittiin kappale elokuvasta Hobitti: I see fire. Laitoin youtuben päälle ja kuuntelin. Kuuntelin ja katselin. Isojen lasten satu sieltä tuli videona ja laulaja oli Ed Sheeran, kitaransa säestyksellä. Ajattelin,  eipä hullumpaa. Satu, taistelu hyvän ja pahan välillä niin kuin saduissa aina on ollut (ja oikeassakin maailmassa), hobittien tavallisuus, teeskentelemättömyys, jota Ed Sheeran olemuksellaan hyvin komppaa, ihan tervetullut juttu nykyisellä instagram-typyköiden ja temptation island-pullistelijoiden  aikakaudella.

Onko tullut tällaisten edsheeran-tyyppisten idolien aika? Tervetuloa. Ei ole pakko etsiä aina vaan jotain uutta extremeä, kukin riittää ihan itsenään. Sellaisena, jonka todellinen minä pääsee edes vähän kurkistamaan päällerakennetuista kulisseista.

Yleiskuva