Kaarinan kotisivu

Kyllä meitä koetellaan! Olin juuri kirjoittanut pienistä ilon aiheista, kun taas tää netti alkoi tökkiä. Olin tallentanut kirjoitukseni –ihan varmasti – tällä kertaa, mutta kun nyt aamulla aioin lisätä siihen jotain, oli koko kirjoitus hävinnyt! Muutakin outoa on tapahtunut. Tv-kanavat olivat sekaisin, olisiko eilinen ukonilma voinut vaikuttaa. Ja sitten, aaarrggh, ostin netistä eläkeläislipun Tampereelle. Huh, ei ollutkaan ihan mikään läpihuutojuttu. ”Tämän lipun voit ostaa kätevästi mobile-sovelluksestamme beta.vr.fi.” Suomeksi: puhelimestasi. Arvaa, oliko kätevää. Arvaat, että ei! (Mutta minä ONNISTUIN) Toivottavasti paluulipun voi ostaa KÄTEVÄSTI automaatista! Ai niin, ärrältä! Juu, ärrältä, sieltähän niitä lippuja saa.

Joo, mutta piti niistä pienistä ilon aiheista. Olen yrittänyt ottaa opiksi Echart Tollen videoluennoista (löytyy myös YouTubesta): ole läsnä tässä hetkessä! Älä muhi menneessä, ota siitä enintään opiksesi. Älä elä tulevaisuuden haavemaailmassa, enintään suunnittele tulevaisuuttasi, tee suunnitelmat NYT. Hauska ja viisas pieni mies, tämä Tolle. Viimeksi esitelmä oli HAM:issa, puolalaisen Pawel Althemerin näyttelyn yhteydessä.

Päivittäin koetan nähdä kivoja pieniä asioita: että jaksan näillä jaloilla vielä tässä iässä kävellä hyvin, jopa joskus hieman juostakin- parinkymmenen metrin pyrähdyksiä, koeluontoisia. Mikä ilo. Tai rämpiä hirveän pusikon läpi suon laitaan, josta löytyy litrakaupalla mustikoita. Mikä ilo. Sekä jalat että mustikat.

Kun kuulo on huonontunut, sain ilmaiset kuulolaitteet. Ihanaa! Näkökenttäkin alkaa hämärtyä. Kaihihan se siellä pikkuhiljaa on kasvamassa. Mutta ei hätää, se on se kiltimpi versio, sanoi silmälääkäri. Leikataan aikanaan. Mikä ilo. Kukaan ei kysy: minkä firman vakuutus sinulla on, kattaako se tämän toimenpiteen? Mikä ilo.

Pojan tilanne taas huononi, keuhkoveritulppa ja pari tulehduspesäkettä selässä. Oulun vimeiset toimenpiteet siirtyvät taas. Bakteeri selässä, sairaalabakteeri? Mutta onneksi  on jo valmiiksi sairaalassa (TAYS:issa tällä kertaa), hyvin hoidetaan. Ainakin luulisi…

Tyttärellä uusi elämänvaihe, mikä suuri ilo. Lapsenlapsista myös on iloa paljon, jokaisesta.

Mökki tuntuu välillä pakkotyöleiriltä, mutta sehän on itsensä säädeltävissä. Pieter haluaa pusata koko ajan jotain, minä poimin marjoja, ulkoilutan koiraa ja laitan ruokaa. Mikäs siinä, niistä kaikista tekemisistä minä oikeasti tykkään. Nyt oli tyttärenkin suloinen rescue-koira meillä siellä, mikäs sen kivempaa. Waya välittää Rockystä ja Rocky ihailee Wayaa. Rocky kiitää läpi pusikkojen ja metsien, on onnesta soikea, kun pääsee mökille. Ilo katsella.

Kun taas olen kaupungissa (Pieter ei motkota, kun olen- mikä ilo!), on koko ajan touhua, kaikkea kivaa. Ihana juttu.

Bright Line Eating, kiloja lähtenyt 5 ja senttejä vyötäröltä 10. Hitaasti hyvä tulee. Michelineistä ei enää tahdo saada kunnon otetta. tai siis jenkkakahvoista. Ihana kokea, että pystyy olemaan ilman sokeria ja jauhoja. Minä, ikuinen pullan ja jäätelön syöjä. Jos ei terveys olis vaarassa, eikä painoa kertyisi, eläisin mielelläni niillä, siis pullalla ja jäätelöllä, mutta nyt kun olen tottunut, voin ihan hyvin olla ilman.

Kun vaan muistaisi ja osaisi nauttia hetkistä ja löytää niitä hyviä puolia jokaisesta päivästä.

On kuitenkin lisättävä, että se sellainen yltiöoptimismi ei ole minun juttuni. Joskus pitää saada valittaa ja purkaa mieltään. Onneksi voin, muutamille ihmisille. Sitten taas on mieli kevyt ja huomaa kaiken kivan elämässään, tässä ja nyt.

Yleiskuva