Kaarinan kotisivu

Onhan se niin, että uein Hesarissa tuntuu olevan ihan liikaa sulatettavaksi. Hyvä, kun on, vaikka lukijalta kuluukin aikaa ja energiaa. Jos meillä ei olisi vapaata lehdistöä, jos meiltä pimitettäisiin naapurivaltioihden tapahtumia ja omien valtaapitävien teot ja sanat esitettäisiin vääristeltyinä. Monien mielestä esitetäänkin, mutta sananvapauden maailmassa hekin saavat ilman rangaistuksen pelkoa kertoa mielipiteensä vaikka kirosanoilla maustettuina.

Mutta joskus ahdistaa tämä tiedon tulva ja määrä.

Tänään luin Opettaja-lehden kokonaan läpi, pitkästä aikaa. Ulkoasu oli muuttunut ja  sisältökin oli mukavasti uudella tavalla jäsennelty. Kosolti oli tietoa uudellenkouluttautumisesta ja täydennyskoulutuksesta. Mielenkiintoisia tarinoita tarmokkaista ja omistatuneista opettajista. 

Äkkiä aloin tunnistaa paniikkikohtauksen oireita. En ole tainnut saada sellaista kohtausta kuin kerran elämässäni, vaikka olinkin nuorempana todella sosiaalisten tilanteiden pelkoinen. Tai en tiedä, liittyvätkö nämä asiat edes välttämättä toisiinsa. Joka tapauksessa tunsin jonkinlaisia rytmihäiriön tapaisia, kun lehdestä vyöryi päälleni tiedon tulva: näköjään opettajan on osattava kaikki, ihan kaikki mahdollinen maan ja taivaan välillä. Kursseja ja lisäkoulutusta on saatavilla koko ajan ja joka lähtöön. Tarjolla on toinen toistaan mielenkiintoisempaa koulutusta, on apua  aineensa ja kasvatuksen kiemuroiden hallinnan lisäksi nykylasten (vanhempineen) psyykkisten ja sosiaalisten vaikeuksien käsittelyyn, adhd:ihin ja aspergreeneihin. Uudenlaista matematiikan opetusta,  opetuskielen käyttämistä välineenä paitsi aineensa opettamiseen, myös yleissivistyksen rakentamiseen sellaisellekin oppijalle, joka ei kotoa kovin kummoisia eväitä ole saamassa. (Ehkä nämä oppijat puolestaan omia jälkeläisiä kasvattaessaan muistavat koulusta saadut opit!) Voi opettajaparkoja, ajattelin! Opi lisää, opi uutta, kouluta itseäsi, jaksaa, jaksaa! Niin ja lisäksi tientenkin päivän työt, tunnit valmisteluineen ja jälkitöineen sekä raportoinnit ja kokoukset olisi hoidettava! Mutta kaikki jututetut tuntuivat innostuneilta: unelma-ammatti! Vaativa, mutta antoisa. Ihanat ja tarmokkaat opettajat!

Kyllä on koulu muuttunut muinaisista ajoista: Seitsemässä veljeksessä tavattiin pirtin pöydän ääressä: aa, sano A, bee, sano B... Oma koulunkäyntini ei tainnut paljon kummoisemmasta alkaa. Muistan, että ekalla luokalla opettaja kerran tukisti minua ja yläkoulussa jouduin kerran nurkkaan. Nykylapsia opetetaan ja kasvatetaan ihan toisella mallilla jo päiväkodista alkaen. Mikä siunaus hyvä opettaja onkaan lapsen elämässä!Toivottavasti lapset ja heidän vanhempansa ymmärtävät arvostaa sitä, että meillä on näin loistava koululaitos, puhumattakaan siitä, että yleensä saavat käydä koulua. Joka maassa sekään ei ole itsestäänselvyys. Oppivelvollisuus,  pitäisi oikeastaan sanoa oppimisoikeus.

Taas eksyin kauas alkuperäisestä asiastani: tiedon tulvasta, joka ahdistaa. Mutta kirjoittaminen helpotti: ei ahdista enää. Rytmihäiriöistä ei tietoakaan, verenpaineet kohdillaan. Hesarissa näkyy olevan mielenkiintoinen artikkeli Putinista. Jospa lukisi sen seuraavaksi...

Yleiskuva