Kaarinan kotisivu

Katselin ja kuuntelin Youtubesta luennon tietoisuudesta. Linkin sain  -keneltäpä muulta, kuin –viisaalta tyttäreltäni. Esittäjä oli laivanrakennusarkkitehti (ja jotain muutakin oli, tieteilijä tekniseltä alalta kuitenkin) Alan Hugenot, joka kuolemanrajakokemuksensa jälkeen oli alkanut pohtia tätä asiaa. Hän tuli siihen tulokseen, että tietoisuus tulee pään ulkopuolelta. Aivot ovat vain välittäjä, kuten TV on välittäjä radiosignaalille. Jos TV:n rikkoo, esityskanavaa ei ole, mutta signaali ei lakkaa olemasta. Hugenot pohti sitä, miksi asiaa ei pyritä tutkimaan enempää. No, koska se on liian vaikea meille, on parempi sysätä se syrjään. Kun emme tiedä, miten ja missä tietoisuus syntyy ja miten se tulee meihin, on helpompaa olla pohtimatta sellaisia juttuja.

Alun perin, kun maailma on syntynyt, on ollut jotain. Ehkä on aina ollut. Sekin on liian vaikea käsitettäväksi. Että olisi aina ollut. Aina. Jotain, jossa ei ole alkua eikä loppua. Ei elävää vaan hiukkasia, siruja. Ne ovat yhtyneet ja kasvaneet suuremmaksi ja suuremmaksi. Missä vaiheessa niihin on tullut elämä, missä vaiheessa tietoisuus? Kun aivot ovat olemassa ja terveet, ne ovat vain atomeja, hiukkasia, soluja, isommasta pienempään. Missä se tietoisuus sijaitsee? Miten meidän aivot käsittävät asiat näin? Ne tuottavat muistoja, säilövät tietoa, taitoa, antavat tietoisuuden meistä itsestämme. Eläimet eivät ole tietoisia itsestään, vaikka muistavat, tunnistavat, päättelevät. Tuo ihminen on kiva. Nyt tekis mieli leikkiä. Mutta ei koskaan: apua, nyt tuo komistus tulee vastaan ja mulla on turkki harjaamatta, en päästä sitä nuuhkimaan mun takapuolta, kun… Parasta äristä ja näyttää hampaita.

Kun aivot vaurioituvat tai dementoituvat, tietoisuus saattaa säilyä, vaikka osa toiminnoista (tai kaikki) häviää. Joskus, kun joku on herännyt koomasta – joskus harvoin pitkänkin ajan jälkeen – hän on saattanut kertoa, että on kuullut ja nähnyt, mitä on tehty ja puhuttu. Aivot eivät vain ole osanneet vastaanottaa ja lähettää signaalia. Mutta selvästi tiedot on kuitenkin tallentuneet jonnekin kovalevylle, kun ne koomasta herätessä ovat olleet käytettävissä. Merkillistä. Käsittämätöntä. Liian vaikeaa tutkittavaksi. Parasta sivuuttaa koko juttu. Ja oikeastaan: meillä ei ole välineitä tutkia tällaista. Ihmistiedon nykytilalla tällaista ei voi tutkia, voi vain ihmetellä.

Luento (tai haastattelu) löytyy täältä:

https://youtube.be/yByEQfaD314

PS. Jos ei aukea tästä, niin kuin epäilen, niin copy-paste (huom! oon olevinani oikea nörtti!)

Yleiskuva