Kaarinan kotisivu

Nuorempana olin niin ujo, että olin tosi hädissäni, kun oli pakko osallistua joillekin kokkareile, jossa oli läjäpäin vieraita ihmisiä. En tunne ketään, apua, miten tästä nyt selvitään! Nyt ei tee tiukkaa, siitä vaan retostelemaan omilla "saavutuksillaan" ja jos ei niistä saa kokoon mainittavaa tarinaa, niin voi kaivaa esiin vaikka lahjakkaat lapsenlapset. Näin tein nyt, kun oltiin hollantilaisseuran uudenvuoden juhlissa viime viikolla. Hirveä pälpätys hollanniksi, ota siitä nyt sitten selvää. Ärrät vain sorahtelivat, mutta onneksi suomeakin kuuli. Oliebollen (pienet munkit, rusinoilla tai ilman, niin kuin meidän maksalaatikko) sekä bitterbollen (lihalöllöä kuorrutteen sisällä), tyypillisiä uudenvuoden syötäviä, niitä tarjoiltiin ja kuplajuomaa sekä tientenkin olutta, Heinekenia.

Jälkikäteen hävetti, että piti alkaa retostella lapsenlapsilla, mutta kun en muuta siihen hätään keksinyt. Parin mukavan rouvan kanssa siinä juttelin. Vaatimattomia ihmisiä, toinen oli Aalto-yliopiston (jokun erityisalan-) fysiikan professori, toinenkin oletettavasti oppinut ihminen. Ja minä? Ai niin, onhan minulla aina takataskussa valttikortteina ne fiksut keskenkasvuiset!

Aloin sitten myöhemmin muistella, mitä puhuikaan Eckhart Tolle luennossaan, jonka vastikään kuuntelin ja katselin. Että ihmisillä on aina valtava tarve päteä, olla jossakin asiassa yli muiden. Parempi auto ehkä, hienompi titteli, isompi liksa, kauniimpi ulkonäkö, muodikkaammat vaatteet. Intelligenssiä! Tietoa ja taitoa! Mitä vain, Jos ei ole autoa, on varmaan polkupyörä, vaikkapa ihan tavallinen kolmivaihteinen, koska olen niin valveutunut ja ymmärrän, miten tämä maapallo pelastetaan. Sillä pyörällä minä huristelen noiden autoissaan rehentelevien typerysten ohi! Olen siis vähän fiksumpi kuin nämä audeillaan ja bemareillaan ympäristöään saastuttavat. Ja jos ei ole mitään millä päteä, otetaan asia käänteisesti. Voisin olla vaikka köyhä, kurja ja sairas. Voisin olla sairaampi kuin muut, köyhempi ja kurjempi kuin  yksikään toinen. Minun elämässäni olisi niin mahdottoman paljon epäonnea, että siihen harva pystyy! Voi voi. Kyllä piti Tolle taas mahtavan luennon.

Mutta kuinka sitä sitten osaisi olla ihan vaan oma itsensä. Jutustella, kertoa itsestäänkin vieraille (tai tutuille), mutta ei alleviivata itseään mihinkään suuntaan. Jättää kaikki rehvastelut pois.

Kerran eksän synttäreillä (taisi saavuttaa kunnioitettavan 50-vuoden rajapyykin, siihen aikaan se oli muka jotain!) oli eräs nainen, nimekkään (ainakin vielä siihen aikaan) toimittajan (juorutoimittajan) vaimo, johon useampi kiinnitti huomiota. Kyselivät, kuka oli se miellyttävä ihminen. Tämä nainen jutteli kaikkien kanssa, oli kiinnostunut ihmisistä. Ei vaikuttanut uteliaalta vaan todella luonnolliselta, osasi rakentaa keskustelun. Jälkikäteen kadehdin sitä taitoa ja viehätysvoimaa. Moni meistä haluaa jollakin tapaa hallita tilanteita, suoltaa sitten vaikka vitsejä tai kertoo lehdistä lukemaansa omana keksintönään, puhuu yli muiden, keskeyttää, kailottaa. Jokainen tuntee muutaman besserwisserin (ei, en se minä ole, se on tuo toinen! Mokoma, mikä sekin luulee olevansa!)

Niih, täytyy huokaista. Vaatimattomuus kaunistaa, kaunistaisi! Mutta sitäkään lajia ei sitten saa olla sellaista määrää, että kaunistuu jo ihan liikaa 😋.

PS. Olisko tää kuitenkin jos ei nyt ihan huippu, niin aika lähellä: eräs ystäväni alkoi hehkuttaa, että hänen sukulaisensa on erään tunnetun ja arvostetun ulkomaisen tutkimuslaitoksen palveluksessa! Ajattele sitä, että mun sukulainen! Tai siis oikeastaan lapsen appi-ukon sukulainen, kävi htken päästä ilmi, mut onhan se sitten kuitenkin lapsenlapsen kautta sukua...🤭

PS 1: Kröhm, onhan meillä itselläkin, suosittu radiojuontaja on serkkuna, niin että ei tässä nyt ihna mitä tahansa juntteja olla! 😎

Yleiskuva