Kaarinan kotisivu

Kukaanhan meistä ei katso tosi-teeveetä. Eihän? Sieltä kun tulee vain noita: big brothersia, olet mitä syöt, houkutuksia paratiisisaarella, maajussin morsiamia ja viidakon villikoita. Vai mitä lienee, hääpukuja ja parhaita leipureita. Kaikkea keksivät koko ajan ja minä surkimus kun parikymmentö vuotta sitten ihmettelin, mitähän tuo vasta lanseerattu sana. tosi-teevee oikein tarkoittaa. Miten niin tosi?

Noh, sattuipa sitten niin tässä päivänä muutamana, että vilkaisin Amazing Racea. Ikinä en ollut katsonut, oletus oli, että on kanssa jotain älytöntä häseltämistä jossain ankeissa oloissa. Katsoin, kun hyvin muistin, että Satu-sisko kuoleman sairaana oli niin kiinnostunut tuosta ohjelmasta. Huokasi sitten kerran: nyt voin kuolla, kun se pari tippui, jota eniten seurasin ja toivoin onnistuvan.  Minä yksinäni tuhahtelin, että voi luoja, kaikkea kanssa! Minun mielestäni hänen olisi pitänyt keskittyä kuolemiseen (Mark Twainia lainatakseni: opetella vaikka sitä harpun soittoa. Twainin kirjassa 'Matkakirjeitä maasta' paholainen ihmetteli, että kukaan ei täällä harjoittele, vaikka haaveilevat pääsevänsä kultakaupunkiin ikiajoiksi harppua soittamaan). Niin, olinpa tyhmä ja idiootti, itseäni vain surkuttelin ja en ollenkaan osannut paneutua kuolevan asemaan! (Lue lisää kirjastani Rakkahin sisko)

Nyt sitten, minähän aina puhun kuolleille, olen pyytänyt anteeksi ja kuvittelen, että yhdessä Sadun kanssa katselemme sitä ohjelmaa. Jäin nimittäin jo eka kerrasta koukkuun. Melkein. Ohjelmassa on muistaaksen alun perin 10 paria, puolet ennestään toisensa tunteneita pariskuntia, puolet sokkotreffeillä olevia. Heitä lennätetään ympäri maailmaa tekemässä vaikeita tehtäviä. Ekassa osassa lennähtivät Tokioon, piti löytää sieltä joku puisto, jossa heitä opasti hitaaseen tanssiin joukko pukumiehiä. Pari kerrallaan joutuivat menemään miesjoukon keskelle, tekemään liikkeet, täsmälleen saman koreografian, ennen kuin saivat lapun, jossa oli vihje seuraavasta paikasta. Yksi pari joutui olemaan puistossa 4 tuntia, kun aina meni jotain pieleen! Sitten asemalle ja junalla johonkmin toiseen kaupunkiin. Pitikö siellä osata järjestää mallin mukaan teeseremonia vai sake-. Sitten Thaimaahan, Pukhetiin ja Bangkokiin, miesten ainakin piti pukeutua transuksi, lady-boyksi, osata tanssia samalla tavalla kuin aidot (ei siis pelleillen, vaikka olisi kuinka maskuliini partakundi!). Aina jakson päätteeksi ohjelman juontaja jonkun ao. maata edustavan kanssa seisoo jossakin vaikeasti löydettävässä paikassa ja antaa jatko-ohjeet, viimeiseksi tullut pari putoaa kisasta.

Joku jakso on jäänyt väliin, mutta eilen katsoin jakson, jossa lennettiin Saksaan, pukeuduttiin October-festin mukaisesti, nainen  dirndl-pukuun ja mies nahkahousuihin, oltiin kantamassa oluttuoppeja (parilla yhteensä 22 litran tuoppia kerralla kannettaksi Münchenissä,itse saivat jakaa miten halusivat, toiselle vaikka 8 ja toiselle loput. Vaihtoehtoinen tehtävä oli koota 15 olutkoria päällekkäin, niin että toinen kokosi pitkällä seipäällä koreja ja toinen kiipesi koko ajan niiden päälle. Pino ei saanut kaatua ennen kuin toinen seisoi pinon päällä. Sitten piti löytää määrätty torni, ja kiivetä siihen tunnistamaan alhalla kadulta autoja, joissa oli merkki katolla, mennä ja ja autoon, ajaa sillä jonnekin (ajaminen käsivaihteisella autolla oli joillekin ylivoimaista), jossa odotti Winter Wonderland. Sitten peruuttaa autolla tämän Talven Ihmemaan läpi (valtava talli, joka oli täynnä lunta ja kiemuraista tietä, poroja jne). Peruutuspeilistä näki tavutavulta seuraavan paikkakunnan nimen, jonne sitten piti ajaa. Siellä löytää alppimaja, valita paikalla olevien kuorolaisten joukosta mieleinen opettaja ja opetella lemmenlaulu saksaksi ja laulaa se oikein toiselle parin puoliskolle tikkailla parvekkeen alla seisten. Jos meni pieleen, sai sangollisen vettä niskaansa. Moni sai ja ei kun uudestaan!

Jokaista paria seurataan kameralla, en tiedä miten, koska kameramiehiä ei näy, sen sijaan näkyy parien keskinäinen kiroilu ja riitely, toistensa nimittely ja myöskin se, että toiset parit eivät lannistu, kannustavat toisiaan, halailevat ja pussailevat. Ja aina on juontaja nähnyt, mitä on tapahtunut. Välillä aina joku pari saa jonkun kivan yllätyslahjan, kuten ravintolaillallisen jossain superpaikassa tai vaikkapa auton (eilisessä jaksossa yhden parin molemmat osapuollet saivat oman auton, joka odottaisi heitä ohjelman jälkeen!)

Ohjelma varmaan on maksanut 10 miljardia. Arvaat, että jäin koukkuun! Huomasin illalla, että yöllä tulee taas pari jaksoa, laitoin ne tietenkin tallennukseen ja odotan jo jännityksellä hetkeä, jolloin katson. Kun tehtävät ovat tuota vaikeusluokkaa, on todella jännittävää nähdä, miten osallistujat selviytyvät ja miten tiimityöskentely onnistuu!

Katsotaan Sadun kanssa yhdessä ja toivon, että hän on antanut anteeksi typeryyteni. Mikäs sen mukavampaa kuolevalle, kun päästä hetkeksi pois omista surullisista mietteistään, kivuistaan ja kolotuksistaan, laatuviihteen pariin. Tai ehkä Sadulla on jo ihan muut kiinnostuksen kohteet.

Yleiskuva